f

Sara
Seppänen

Tekijä: Sara Seppänen

  • Puheeni vuoden 2024 talousarviosta

    13.12.2023 Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2024

    Puheeni:

    Arvoisa rouva puhemies!

    Viime viikolla vietimme Suomen tärkeintä juhlapäivää eli itsenäisyyspäivää. Tämän salin tärkein tehtävä on huolehtia suomalaisten turvallisuudesta, ja taloudellinen itsenäisyys on erittäin iso osa tätä meidän turvallisuutta. Suomen velan kasvu uhkaa jo itsenäisyyttämme, sen vuoksi tämä hallitus muuttaa velkaantumisen suuntaan. Ja tämä oli myös suomalaisten tahtotila viime kevään eduskuntavaaleissa.

    Me olemme pian EU:n finanssipolitiikan tarkkailuluokalla. Me itse olemme täällä vaatineet EU:n jäsenmailta tiukkaa taloudenpitoa, ja nyt on meidän vuoromme laittaa oma talous kuntoon. Valtionvelka on 150 miljardia euroa, ja tämän päälle tulevat vielä kuntien sekä hyvinvointialueiden velat. Julkinen velka on Pohjoismaiden korkein. Olemme joutuneet ylläpitämään tätä hyvinvointivaltiota kasvavassa määrin velkarahalla. Velkaa emme voi kuitenkaan ottaa loputtomasti, ja Suomen verotuksen taso on jo kipurajoilla. Ilman suunnanmuutosta Suomen julkinen talous on kriisiytymässä ja hyvinvointivaltiomme pohja meinaa pudota pois.

    Kaikkien oppositiopuolueiden vaihtoehto nojaa menoleikkausten perumiseen ja jopa menojen kasvattamiseen sekä korkeampaan verotukseen. Sille tielle eivät äänestäjät ennen vaaleja halunneet lähteä, ja se on myös tie, jolla seinä nousee pystyyn, kun verotus on jo valmiiksi maailman kärkitasoa. Hyvä oppositio, hallituksen toimenpiteet ovat pitkälti valtiovarainministeriön virkavastuulla laatimien meno- ja verokartoitusten mukaisia, ja VM on esittänyt niille vaikutusarviot — toisin kuin te, oppositiopuolue SDP, ette kehdanneet julkaista vaihtoehtobudjettianne ja sen veronmaksajien piikkiin laadittuja vaikutusarvioita. Syynkin me tiedämme: SDP:n keinoilla ei tule kasvua eikä työllisyyttä vaan pelkästään lisää veroja, velkaa ja lopun aikoja.

    Tässä talouden tilanteessa me olemme priorisoineet asioita. Me haluamme, että ihmisten kannattaa mennä ennemmin töihin kuin elää tukien varassa. Me haluamme, että perheet pärjäävät paremmin. Me panostamme turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen. Lisäksi leikkaamme suomalaisia ei suorasti hyödyttävistä menoista, kuten kehitysavusta — siitä voisi leikata lisääkin.

    Me panostamme peruskouluun. Kuulimme jälleen laskevista Pisa-tuloksista, ja hallitusohjelmassa on useita hyviä kirjauksia tilanteen parantamiseksi. Peruskouluun panostetaan 200 miljoonaa euroa ja oppimisen tuen uudistamiseen 100 miljoonaa euroa. Äidinkielen ja matematiikan opiskeluun lisätään kolme vuosiviikkotuntia. Hallitusohjelmassa on myös kirjaus koulujen kännykkäkiellosta. Myös Ruotsissa on hallituksen pöydällä esitys, jossa kännykät laitettaisiin parkkiin koko päivän ajaksi. Mielestäni nyt tarvitaan vaikuttavia toimenpiteitä, joilla oppilaiden koulupäiviin saadaan lisää rauhaa ja keskittymiseen paremmat mahdollisuudet.

    Hallitusohjelmassa on mittavia kasvua tukevia toimenpiteitä: on infrapaketti, peruskoulun lisäpanostukset, verotuksen keventäminen ja työllisyystoimet. Tavanomainen palkansaaja maksaa ensi vuonna yli 500 euroa vähemmän veroja kuin tänä vuonna. Miten me otetaan kiinni muut Pohjoismaat? No, työllä tietenkin. Mitä suurempi osa väestöstä on töissä, sitä paremmin pystymme huolehtimaan kaikkien hyvinvoinnista. Työn tekemisen esteitä on purettava nopeasti. Kasvun ja työllisyyden tavoittelu opposition ehdottamilla menolisäyksillä, hankehumpalla ja kehitysyhtiöillä ei vain toimi. Kerronpa esimerkin viime kaudelta: Sanna Marinin hallitus perusti valtionyhtiön, jonka piti työllistää satoja. Rahaa on mennyt kymmenen miljoonaa, ja tällä rahalla saatiin palkattua 15 henkilöä. Työkanava Oy:n piti työllistää 400 osatyökykyistä henkilöä vuoden 23 loppuun mennessä. Tavoitteita laskettiin pian 170:een, mutta niistä on silti jääty kauas. Onko demareiden vaihtoehto talouskasvuun jälleen yrittäjille lisää veroja vaiko kenties suklaata? Silläkö Suomi nousuun? En usko. Suomen työllisyysaste on noussut, mutta se on silti Pohjoismaiden matalin, ja tähän Suomi tarvitsee työmarkkinauudistusten osalta nämä toimenpiteet, mitä hallitus esittää. Me olemme jääneet vuosikymmeniä jälkeen muista Pohjoismaista ja muista merkittävistä kilpailijamaista, ja nyt suunta muuttuu. — Kiitos.

  • Suomi elää puusta ja päästä!

    Tämä sanonta pitää sisällään monia merkityksiä.

    Suomalainen metsän kansa laulaa: ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!” ja lausuu ”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

    Iso osa kulttuuristamme, kuten kirjallisuudesta, kietoutuu metsiin, vihreään kotiin, joka on antanut suojan ja elannon. Puu on tarkoittanut meille myös metsäteollisuuden avulla pystyssä pidettyä kansantaloutta. Olemme hoitaneet metsiämme hyvin, vaikka virheitäkin on aikanaan tehty. Näistä virheistä on kuitenkin opittu ja olemme edelläkävijöitä kestävässä metsän käytössä. Olemme siis käyttäneet päätämme.

    Tämä puusta eläminen on kuitenkin lähestulkoon päättömän,
    Brysselissä tapahtuvan ideoinnin ansioista vaikeutumassa. EU haluaa luoda omat mittarit hiilinieluillaan ja ennallistamisellaan, sekä päättää puolestamme, miten saamme käyttää metsiämme ja kuinka paljon. Brysselissä ei olla suuremmin kiinnostuneita ymmärtämään, että suomalaiset omistavat suuren osan metsistä, eikä heillä tulisi olla mitään sanomista yksityisen omaisuuden käyttöön.

    Arvostetun Science-tiedelehden tuoreessa tutkimuksessa laskettiin, miten hakkuista luopuminen maailmanlaajuisesti vaikuttaisi metsien hiilivarastoihin. Laskelmien tuloksena oli, että hiilivarastot eivät juurikaan kasvaisi nykyisestä. Toinen kysymys on luonnon monimuotoisuus, jota sitäkin halutaan mitata Brysselistä käsin. Asia on todella tärkeä ja meidän tulee huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Keinot tähän löydämme kuitenkin omasta takaa. Tiesittekö muuten, että hakkuuaukealla on kaikista runsain määrä eliöitä.

    Ihminen on aina raivannut elintilaa itselleen. Nykyisen kiilusilmäisen yksittäisten kompensaatioiden ja nielulaskelmien sijaan tulisi keskittyä katsomaan isoa kuvaa. Maailman räjähdysmäiselle väestönkasvulle ei olla halukkaita tekemään yhtään mitään. Maapallolla on kertakaikkisesti liikaa elintilan raivaajia. Tämä tarkoittaa yhä enenevissä määrin tilan raivaamista metsiltä ruoantuotannon käyttöön. Peltojen määrän lisääntyessä maan vedensitomiskyky heikkenee, mikä osaltaan edesauttaa tulvien syntymistä.

    Meidän tulee tukea metsätalouttamme omalla päällämme. Tämä
    tarkoittaa tutkimus- ja kehitysinnovaatioiden tukemista, puurankentamisen lisäämistä, muovin korvaavien tuotteiden kehittelyä, uudenlaisten sellupohjaisten vaatteiden valmistamista ja listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.

    Perinteinen hirsi- tai puutalo sitoo hiilen pitkäksi aikaa. Siinä meille hiilinielua.

    Selvää ainakin on, että meidän tulee alkaa käyttää paremmin
    päätämme, jotta emme ajaudu maksamaan Brysselin ideoimaa kompensaatiota Italialle metsiemme kyvystä sitoa hiiltä!

  • Vaelluskalat ovat tärkeä osa Lapin luontoa

    Hallitusohjelmassa halutaan parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita. Myös Nousu-ohjelmaa jatketaan ja kehitetään. Tavoitteenamme on ennallistaa virtavesiä. Vähämerkityksellisiä vesivoimaloita puretaan ja vesistöjä palautetaan luonnontilaan. Tahtotila on sujuvoittaa kalatiehankkeiden etenemistä sekä mahdollistaa kokeiluja ja pilotointeja.

    Lapin vapaiden lohijokien osalta meillä on huolia. Tenojoella kalastuskielto vaikuttaa paikallisten elinkeinoihin. Tenojoen lohi on rauhoitettu jo kolmatta kesää peräkkäin. Lohimatkailu ja lohestus on merkittävä osa Lapin ihmisten elämää. Kalastuskiellolla on saatu lohia nousemaan enemmän jokeen. Dramaattinen lohiluvun pudotus johtuu tutkijoiden mukaan kuitenkin muista syistä kuin kalastuksesta joella. Atlantinlohi ei jostain syystä selviä merellä yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Syyksi on epäilty kalastusta, veden lämpötilaa meressä, ravintotilannetta, saalistusta ja kalatauteja. On syytä selvittää tarkemmin mistä on kyse. Toiveissa on, että lohi saadaan pian palaamaan siinä määrin jokeen, että paikallisten kalastaminen voi jatkua ja elinkeinot toipuvat.

    Torniojoella on ollut huono lohikesä. Näyttää huolestuttavasti siltä, että joella ei saavuteta lähellekään 50 000lohen kutukantatavoitetta. Joesta näyttää puuttuvan kahden merivuoden (5-7kiloiset) lohet, jotka muodostavat suurimman osan nousulohista. Vuonna 2022 jokeen nousi erittäin vähän yhden merivuoden lohta, eli kosseja. Huolena on, että ensi vuonna ei tule myöskään suuria (yli kymmenkiloisia), kolmen merivuoden lohia. Tämäkin on tutkittava perusteellisesti ja tarvittavia rajoituksia, niin merelle kuin joelle on tehtävä etupainoisesti. Lohi vaeltaa Perämerellä pääsääntöisesti Pohjanlahden rannikkoa ja Ruotsissa lohi pyydetään lähinnä jokisuulta. Rysäkalastuksen rajoittaminen tai poistaminen merellä ratkaisee paljon. Hylkeen metsästykseen on panostettava ja kehitettävä hylkeestä saatavien hyödykkeiden kotimaista tuotantoa. Lohi kyllä pääsee jokeen mikäli sitä ei ole pyydetty merellä ennen tätä.

    Myös joelle tarvitaan joustavat säännöt. Mikäli kesäisin näyttää, ettei lohta tule riittävää määrää, tulee pyyntikausi lopettaa aikaisemmin kuin elokuun lopulla. Tällainen malli on käytössä jo Norjassa. Ruotsissa käytössä on kalastajakohtaiset kiintiöt Lainionjoella, jossa pyydetään saman väylän lohta. 1990-luvulla Lipposen ja Hemilän mallissa päästettiin laskennallisesti puolet lohista jokeen, ennen kuin jokisuupyynti alkoi. Lisäksi edellisen kesän pyytämättä jääneitä lohia ei voinut lisätä seuraavan kesän kiintiöön. Eihän ampumatta jääneitä hirviäkään voi lisätä seuraavan vuoden kiintiöön. Tornion-Muonionjoki on toipunut aikaisemmasta lähes totaalisesta lohikadosta ja nyt on aika jälleen herätä tilanteeseen ja huolehtia lohen pääsystä jokiin, Simojokea unohtamatta.

    Tavoitteena on edelleen palauttaa lohi Kemijokeen!