Sara Seppänen Sara Seppänen tuntee tunnetta kiitollisuus paikassa Lapin maakunta.

13 tuntia sitten

Metsäsaamelaispäivien juhlapuhe

Arvoisat metsäsaamelaiset, hyvät ystävät.

Nämä ovat minulle nyt kolmannet metsäsaamelaisten kesäpäivät ja on jälleen suuri ilo ja kunnia osallistua tähän tapahtumaan.

Voisin puhua pitkään politiikkaa ja lainsäädäntöömme liittyviä kysymyksiä. En sitä tee, sillä eduskunnassa kun saamelaiskäräjälakia käsiteltiin, niin puheen aikana eduskunnan istuntosalin mikseripöytä ylikuumeni ja alkoi savuttaa minun puheen aikana kun yli puoli tuntia oli kulunut.

Jukka Säntti piirsi tästä tilanteesta taulun. Kiitos Jukka siitä.

Omat sukujuureni löytyvät juurikin tältä alueelta. Kieringistä, Kelontekemästä, Unarista ja Seipäjärveltä ja Kittilästä. Suora esiäitini Elsa Riimi tuli oman Riimin poroperheensä Riimin kanssa Jukkasjärveltä Kelontekemään. Tutkija Crista Haataja tutkii juuri tätä sukua.

Kun kulkee hiljaisessa metsässä Lapissa, voi kuulla paljon enemmän kuin lintujen laulun tai tuulen huminan. Siellä voi kuulla meidän historian.

Kävelin viime yönä Pyhätunturilla Isokurun Pyhänkasteenputoukselle, Uhriharjulle ja Karhunjuomalammelle. Mikä rauha, mikä onni, mikä ikiaikainen sanaton kuiskaus.

Näiden samojen metsien halki ovat kulkeneet esi-isämme ja esiäitimme. Samojen jokien varsilla on sytytetty tulet. Samoista järvistä on nostettu kalaa. Samoja polkuja ovat pitkin kulkeneet ihmiset, jotka rakensivat elämänsä tähän pohjoiseen maahan jo kauan ennen kuin Suomen valtio syntyi.

Me emme katso tänään vain menneisyyteen.

Me katsomme niitä ihmisiä, joiden ansiosta olemme täällä.

Ihmisiä, jotka eivät koskaan kirjoittaneet historiaa kirjoihin, mutta kirjoittivat sen metsiin, tuntureihin, jokiin ja paikkojen nimiin. Tapoihin ja luonteenlaatuun.

Epigenetiikka. Mikä ihme? No solujen muistitieto mitä kannamme mukanamme.

Moni heistä ei saanut elää aikana, jolloin omaa identiteettiä olisi saanut kantaa ylpeänä.

Moni oppi vaikenemaan.

Moni oppi peittämään juurensa.

Moni jätti opettamatta lapsilleen oman kielensä, ei siksi ettei olisi sitä rakastanut, vaan siksi että halusi suojella lastaan.

Se on surullinen osa Suomen historiaa.

Kun kieli hiljenee, ei hiljene vain sanoja.

Hiljenevät laulut.

Hiljenevät tarinat.

Hiljenevät sukupolvien muistot.

Mutta yksi asia ei hiljene.

Ihmisen sydämessä elävä tieto siitä, mistä hän on lähtöisin.

Sitä ei voi kukaan ottaa pois.

Siksi metsäsaamelaisuus elää edelleen.

Se elää suvuissa.

Se elää paikannimissä.

Se elää vanhoissa valokuvissa.

Se elää jokaisessa ihmisessä, joka tuntee kuuluvansa tähän maahan ja tähän pitkään kertomukseen.

Meillä suomalaisilla on velvollisuus kohdata myös historian kipeät kohdat.

On tunnustettava, että valtio teki virheitä.

Kieliä katosi.

Kulttuureja pyrittiin sulauttamaan.

Monet joutuivat häpeämään sitä, mistä heidän olisi pitänyt saada olla ylpeitä.

Historiaa ei voi muuttaa.

Mutta tapa, jolla kohtelemme toisiamme tänään, voidaan muuttaa.

Siksi metsäsaamelaisten äänen täytyy kuulua.

Ei siksi, että joku häviäisi.

Vaan siksi, että oikeus kuuluu kaikille.

Olen puhunut paljon siitä, että kaikkia saamelaisryhmiä on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Yksikään saamelainen ei saa jäädä näkymättömäksi.

Yksikään suku ei saa kuulla, ettei heidän tarinansa olisi riittävän arvokas.

Yksikään lapsi ei saa kasvaa ajatellen, ettei hänen juurillaan ole merkitystä.

Kulttuuriperintö ei kuulu viranomaisille.

Se kuuluu ihmisille.

Se kuuluu niille, jotka kantavat sitä sydämessään.

Hyvät kuulijat.

Me emme ole täällä vain muistamassa mennyttä.

Me olemme täällä rakentamassa tulevaisuutta.

Sellaista tulevaisuutta, jossa metsäsaamelainen lapsi voi kasvaa ylpeänä omista juuristaan.

Jossa vanhukset tietävät, ettei heidän elämänsä työ ja muistonsa katoa.

Jossa nuoret voivat sanoa ääneen keitä he ovat ilman pelkoa siitä, että joku kyseenalaistaa heidän identiteettinsä.

Metsä opettaa meille kärsivällisyyttä.

Vanha mänty ei kasva vahvaksi yhdessä kesässä.

Se kestää myrskyt.

Se kestää pakkaset.

Ja juuri siksi se seisoo yhä.

Sellainen on myös metsäsaamelainen kulttuuri.

Se on kokenut kovia.

Se on joutunut taipumaan.

Mutta se ei ole murtunut.

Ja niin kauan kuin on ihmisiä, jotka muistavat.

Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka kertovat tarinoita.

Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka kokoontuvat viettämään tätä päivää.

Niin kauan metsäsaamelaisuus elää.

Lopuksi haluan sanoa erityisesti teille, jotka kannatte tätä kulttuuria.

Älkää koskaan ajatelko, että tarinanne olisi liian pieni kerrottavaksi.

Juuri niistä pienistä tarinoista syntyy kansan historia.

Juuri niistä rakentuu identiteetti.

Juuri niistä syntyy tulevaisuus.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että metsän hiljaisuudessa kuuluu myös tulevien sukupolvien ääni.

Että he tietävät, keitä heidän esi-isänsä olivat.

Ja että he voivat sanoa ylpeydellä:

Tämä on minun kotini.

Tämä on minun perintöni.

Tämä on minun kansani.

Vielä lopuksi, minun tärkein tehtävä metsäsaamelaisuuden osalta eduskunnassa tulee olemaan se, että tulevaisuudessa lapset ja nuoret oppivat Lapin alueella omasta historiastaan ja juuristaan.

Tulen jatkamaan työtäni tämän meidän yhteisen asian eteen kuten tähänkin saakka.

Valtavan suuret kiitokset teille järjestäjille
Te teette niin tärkeää työtä. Konkreettista ja elävää.

Kiitos. … Näytä lisääNäytä vähemmän

+