Lakialoite perusopetuslain 14 §:n muuttamisesta koulutuksen perustan vahvistamiseksi

Lakialoite perusopetuslain 14 §:n muuttamisesta koulutuksen perustan vahvistamiseksi

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Tällä lakialoitteella esitetään, että perusopetuslakia (628/1998) muutetaan siten, että opetussuunnitelman perusteiden on toteutettava perusopetuslaissa määriteltyjä opetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita.

PERUSTELUT.

Perusopetuslaki (628/1998) säätelee perusopetusta Suomessa. Se määrittelee opetuksen tavoitteet, järjestämisen perusteet ja oppivelvollisuuden. Perusopetuslain 2§ säädetään Opetuksen tavoitteet. Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

Perusopetuslain 14 §.n 1 momentin mukaan valtioneuvosto päättää tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista. Perusopetuslain 14 §:n 2 momentin mukaan opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon tavoitteista (opetussuunnitelman perusteet).

Laki on hyvä ja perusteellinen monilta osin. Kuitenkin edellä mainittu säännös opetussuunnitelmien perusteiden laadinnasta jättää avoimeksi sen, että opetussuunnitelmien perusteiden olisi myös toteutettava perusopetuslaissa määriteltyjä opetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita.

Näin ollen vallitsee tilanne, jossa opetussuunnitelmien perusteiden laadinnassa voidaan jättää avoimeksi, määrittelemättä sekä perustelematta hyvät ja kelpoiset opetuksen menetelmät, tilat ja tieteeseen perustuvat suositukset esimerkiksi digiopetuksen tuntimäärästä. Opetusmenetelmien ja pedagogisten ratkaisujen tulisi perustua aina tieteelliseen tutkittuun tietoon.

Suomen kouluissa on kirjavien käytäntöjä esimerkiksi digitalisaation hyödyntämisestä opetuksessa. Digilaitteiden käytön tulisi perustua tutkittuun tietoon niiden vaikutuksista, etenkin kun on kyse kehittyvistä lasten aivoista.

Meillä on paljon tutkittua tietoa esimerkiksi käsinkirjoittamisen hyödyistä, mutta silti opetuksessa otetaan yhä enemmän käyttöön näppäimistökirjoittamista. Aivotutkimuksen ja kehityspsykologisen tutkimuksen tuottama tieto opetusmenetelmien vaikutuksista kehittyviin aivoihin tulisi huomioida paremmin.

”Lasten ja nuorten kehittyvien aivojen oppimisrauha pitää taata. Meillä on paljon tutkimustietoa siitä, miten älylaitteet oppimistilanteessa voivat häiritä mieleenpainamista, heikentää oppimistuloksia ja rikkoa keskittymiskykyä. Varsinkin keskittymiskyvyn kehittyminen vaatii pitkäjänteistä älyllistä ponnistelua rauhallisessa ympäristössä, jossa digilaitteet eivät taistele oppijan huomiosta.” – Aivotutkimuksesta väitellyt psykologian tohtori, Mona Moisala

“Nopeasti kertyvän tutkimusnäytön perusteella vaikuttaa siltä, että nuoria kannattaisi kannustaa rajoittamaan sähköisen median käyttöä. Nuorten aivoissa mielihyvästä ja vahvoista tunnereaktioista vastaava mantelitumake kypsyy ennen impulsseja hillitsevän etuotsalohkon yhteyksiä muualle aivoihin. Se selittänee, miksi nuoret sortuvat selaamaan puhelinta tai nettiä kannettavalla tietokoneella vaikka kesken oppituntien. Maailman parhaiden opettajien läsnäolo menee hukkaan, kun nuorten keskittyminen suuntautuu opetuksen sijasta sosiaaliseen mediaan. Kotona on tärkeää olla tilanteita, joihin puhelimia ei tuoda. Samoin kouluissa ja muissa oppilaitoksissa sähköiset laitteet kannattaisi ottaa esiin vain silloin, kun niillä todella tehdään töitä. Tämä suojaisi niin syrjäytymisvaarassa olevaa kuin ylisuorittamiseen taipuvaistakin nuorta.” – SILJA KOSOLA, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, nuorisolääketieteen dosentti HUS Lastentautien tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto, Duodecim 2020;136:1997–9

Suomen Pisa-tutkimustulokset ovat laskeneet vuodesta 2015 lähtien jyrkästi. Suomen koulutustason on katsottu olevan laskevalla trendillä jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Mikäli haluamme pysäyttää oppimistulosten laskun ja kääntää tulokset nousuun, on meidän puututtava peruskoulua koskeviin ongelmakohtiin.

Tämän lakiehdotuksen johdosta opetushallitus voisi luoda sekä lisätä opetussuunnitelman perusteisiin esimerkiksi niin sanotut Käypä Opetus -suositukset, jotka perustuvat riippumattomaan tutkimustietoon.

Käypä opetus -suositukset voisivat olla suosituksia esimerkiksi opetustilojen laadusta ja käytöstä, lasten aivotutkimukseen perustuvasta ruutuajasta ja digiopetuksesta, muistin rakentumisesta, siitä miten tärkeää uuden oppimisen kannalta toisto oppimisessa on, ryhmien kokosuositukset, suositellaan opetusmenetelmiä lapsen kehityspsykologisen tason perusteella ja suojellaan lasten aivoterveyttä. Käypä opetus -suositukset perustuvat kehityspsykologiseen, neuropsykologiseen, kasvatustieteen, neurotieteen, nuorisopsykiatrian ja monitieteiseen tutkimukseen.

Terveydenhuollossa meillä on tieteeseen perustuvat käypä hoito -suositukset. Suositukset ovat riippumattomia, tutkimuskäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitoon pääsyn pohjaksi. Käypä hoito -suosituksia käytetään lähdeaineistona, kun arvioidaan, onko potilaan hoito ollut ammattihenkilölain 15 §:n mukaista, yleisesti hyväksyttyä hoitoa.

Käypä opetus -suositukset toimivat samoin opetuksessa, kuin käypä hoito -suositukset terveydenhuollossa, ohjaavana periaatteena kouluille opetuksen suunnitteluun. Niitä hyödyntäisivät kaikki koulun ammattilaiset. Käypä opetus -suosituksilla meillä olisi mahdollista tieteeseen perustuen ohjata kouluja valitsemaan lasten oppimisen ja aivoterveyden kannalta parhaita olosuhteita ja menetelmiä. Ne olisivat riippumattomia ja perustuisivat kehityspsykologiseen, neuropsykologiseen, kasvatustieteen, neurotieteen, nuorisopsykiatrian ja monitieteiseen tutkimukseen. Käypä opetus -suositukset lisääminen opetushallituksen toimesta opetussuunnitelman perusteisiin takaisin oppilaille laadukkaan ja tieteeseen perustuvan opetuksen Suomessa sekä kääntäisi perusopetuksen oppimistulosten laskukäyrän jälleen nousuun.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Perusopetuslain 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

Muutetaan perusopetuslain (628/1998) 14 §:ää siten, että säännökseen lisätään uusi 4 momentti, seuraavasti:

14 §

Uusi 4 momentti

Opetussuunnitelman perusteiden on perustuttava tutkittuun tietoon ohjaten opetuksenjärjestäjää hyödyntämään oppimisen kannalta sellaisia opetusmenetelmiä ja pedagogisia ratkaisuja, jotka tukevat tämän lain 2 pykälässä määriteltyjä tavoitteita.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 6.3.2025

Sara Seppänen