Kategoria: Eduskunnasta

Lakialoite perusopetuslain 14 §:n muuttamisesta koulutuksen perustan vahvistamiseksi

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Tällä lakialoitteella esitetään, että perusopetuslakia (628/1998) muutetaan siten, että opetussuunnitelman perusteiden on toteutettava perusopetuslaissa määriteltyjä opetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita.

PERUSTELUT.

Perusopetuslaki (628/1998) säätelee perusopetusta Suomessa. Se määrittelee opetuksen tavoitteet, järjestämisen perusteet ja oppivelvollisuuden. Perusopetuslain 2§ säädetään Opetuksen tavoitteet. Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

Perusopetuslain 14 §.n 1 momentin mukaan valtioneuvosto päättää tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista. Perusopetuslain 14 §:n 2 momentin mukaan opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon tavoitteista (opetussuunnitelman perusteet).

Laki on hyvä ja perusteellinen monilta osin. Kuitenkin edellä mainittu säännös opetussuunnitelmien perusteiden laadinnasta jättää avoimeksi sen, että opetussuunnitelmien perusteiden olisi myös toteutettava perusopetuslaissa määriteltyjä opetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita.

Näin ollen vallitsee tilanne, jossa opetussuunnitelmien perusteiden laadinnassa voidaan jättää avoimeksi, määrittelemättä sekä perustelematta hyvät ja kelpoiset opetuksen menetelmät, tilat ja tieteeseen perustuvat suositukset esimerkiksi digiopetuksen tuntimäärästä. Opetusmenetelmien ja pedagogisten ratkaisujen tulisi perustua aina tieteelliseen tutkittuun tietoon.

Suomen kouluissa on kirjavien käytäntöjä esimerkiksi digitalisaation hyödyntämisestä opetuksessa. Digilaitteiden käytön tulisi perustua tutkittuun tietoon niiden vaikutuksista, etenkin kun on kyse kehittyvistä lasten aivoista.

Meillä on paljon tutkittua tietoa esimerkiksi käsinkirjoittamisen hyödyistä, mutta silti opetuksessa otetaan yhä enemmän käyttöön näppäimistökirjoittamista. Aivotutkimuksen ja kehityspsykologisen tutkimuksen tuottama tieto opetusmenetelmien vaikutuksista kehittyviin aivoihin tulisi huomioida paremmin.

”Lasten ja nuorten kehittyvien aivojen oppimisrauha pitää taata. Meillä on paljon tutkimustietoa siitä, miten älylaitteet oppimistilanteessa voivat häiritä mieleenpainamista, heikentää oppimistuloksia ja rikkoa keskittymiskykyä. Varsinkin keskittymiskyvyn kehittyminen vaatii pitkäjänteistä älyllistä ponnistelua rauhallisessa ympäristössä, jossa digilaitteet eivät taistele oppijan huomiosta.” – Aivotutkimuksesta väitellyt psykologian tohtori, Mona Moisala

“Nopeasti kertyvän tutkimusnäytön perusteella vaikuttaa siltä, että nuoria kannattaisi kannustaa rajoittamaan sähköisen median käyttöä. Nuorten aivoissa mielihyvästä ja vahvoista tunnereaktioista vastaava mantelitumake kypsyy ennen impulsseja hillitsevän etuotsalohkon yhteyksiä muualle aivoihin. Se selittänee, miksi nuoret sortuvat selaamaan puhelinta tai nettiä kannettavalla tietokoneella vaikka kesken oppituntien. Maailman parhaiden opettajien läsnäolo menee hukkaan, kun nuorten keskittyminen suuntautuu opetuksen sijasta sosiaaliseen mediaan. Kotona on tärkeää olla tilanteita, joihin puhelimia ei tuoda. Samoin kouluissa ja muissa oppilaitoksissa sähköiset laitteet kannattaisi ottaa esiin vain silloin, kun niillä todella tehdään töitä. Tämä suojaisi niin syrjäytymisvaarassa olevaa kuin ylisuorittamiseen taipuvaistakin nuorta.” – SILJA KOSOLA, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, nuorisolääketieteen dosentti HUS Lastentautien tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto, Duodecim 2020;136:1997–9

Suomen Pisa-tutkimustulokset ovat laskeneet vuodesta 2015 lähtien jyrkästi. Suomen koulutustason on katsottu olevan laskevalla trendillä jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Mikäli haluamme pysäyttää oppimistulosten laskun ja kääntää tulokset nousuun, on meidän puututtava peruskoulua koskeviin ongelmakohtiin.

Tämän lakiehdotuksen johdosta opetushallitus voisi luoda sekä lisätä opetussuunnitelman perusteisiin esimerkiksi niin sanotut Käypä Opetus -suositukset, jotka perustuvat riippumattomaan tutkimustietoon.

Käypä opetus -suositukset voisivat olla suosituksia esimerkiksi opetustilojen laadusta ja käytöstä, lasten aivotutkimukseen perustuvasta ruutuajasta ja digiopetuksesta, muistin rakentumisesta, siitä miten tärkeää uuden oppimisen kannalta toisto oppimisessa on, ryhmien kokosuositukset, suositellaan opetusmenetelmiä lapsen kehityspsykologisen tason perusteella ja suojellaan lasten aivoterveyttä. Käypä opetus -suositukset perustuvat kehityspsykologiseen, neuropsykologiseen, kasvatustieteen, neurotieteen, nuorisopsykiatrian ja monitieteiseen tutkimukseen.

Terveydenhuollossa meillä on tieteeseen perustuvat käypä hoito -suositukset. Suositukset ovat riippumattomia, tutkimuskäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitoon pääsyn pohjaksi. Käypä hoito -suosituksia käytetään lähdeaineistona, kun arvioidaan, onko potilaan hoito ollut ammattihenkilölain 15 §:n mukaista, yleisesti hyväksyttyä hoitoa.

Käypä opetus -suositukset toimivat samoin opetuksessa, kuin käypä hoito -suositukset terveydenhuollossa, ohjaavana periaatteena kouluille opetuksen suunnitteluun. Niitä hyödyntäisivät kaikki koulun ammattilaiset. Käypä opetus -suosituksilla meillä olisi mahdollista tieteeseen perustuen ohjata kouluja valitsemaan lasten oppimisen ja aivoterveyden kannalta parhaita olosuhteita ja menetelmiä. Ne olisivat riippumattomia ja perustuisivat kehityspsykologiseen, neuropsykologiseen, kasvatustieteen, neurotieteen, nuorisopsykiatrian ja monitieteiseen tutkimukseen. Käypä opetus -suositukset lisääminen opetushallituksen toimesta opetussuunnitelman perusteisiin takaisin oppilaille laadukkaan ja tieteeseen perustuvan opetuksen Suomessa sekä kääntäisi perusopetuksen oppimistulosten laskukäyrän jälleen nousuun.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Perusopetuslain 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

Muutetaan perusopetuslain (628/1998) 14 §:ää siten, että säännökseen lisätään uusi 4 momentti, seuraavasti:

14 §

Uusi 4 momentti

Opetussuunnitelman perusteiden on perustuttava tutkittuun tietoon ohjaten opetuksenjärjestäjää hyödyntämään oppimisen kannalta sellaisia opetusmenetelmiä ja pedagogisia ratkaisuja, jotka tukevat tämän lain 2 pykälässä määriteltyjä tavoitteita.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 6.3.2025

Sara Seppänen

Eduskunnalle

Koska turvallisuustilanne on muuttunut viime vuosien aikana koko maailmassa, mutta myös Euroopassa ja etenkin Suomessa, ehdotan että eduskunta selvittää, millä toimilla voimme vahvistaa
kansan resilienssiä ja kriisinsietokykyä poikkeusoloissa.

Tavoitteena tulee olla, että jokainen peruskoulunsa päättävä nuori omaa taidot selviytyä vähintään 36 tuntia ilman sähköä, vettä ja ruokaa missä päin Suomea tahansa.

Meillä Lapissa on hyviä erä- ja luonto-opetukseen perehtyneitä kouluja mm. Ranuan peruskoulu ja Enontekiön erälukio, joista voimme ottaa oppia ja skaalata tämän koko Suomeen.

Opetussuunnitelmassa ei tällä hetkellä ole erä- ja selviytymistaitoa pakollisena oppiaineena, mutta
eduskunnan tulee selvittää sen lisäämistä liikunnanopetuksen opetussuunnitelman sisältöihin

Edellä olevan perusteella ehdotan / ehdotamme, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin luonto- ja erätaidon lisäämiseksi perusopetukseen.

25.2.2025,

Sara Seppänen
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

Eduskunnan puhemiehelle

Koska turvallisuustilanne on muuttunut viime vuosien aikana koko maailmassa, mutta myös Euroopassa ja etenkin Suomessa, ehdotan että eduskunta selvittää, millä toimilla voimme vahvistaa
kansan resilienssiä ja kriisinsietokykyä poikkeusoloissa. On tärkeää, että luontosuhde ja selviytymistaidot ovat kattavasti ja käytännönläheisesti otettu huomioon perusopetuksessa.

Tavoitteena tulee olla, että jokainen peruskoulunsa päättävä nuori omaa taidot selviytyä vähintään 36 tuntia ilman sähköä, vettä ja ruokaa missä päin Suomea tahansa.

Meillä Lapissa on hyviä erä- ja luonto-opetukseen perehtyneitä kouluja mm. Ranuan peruskoulu ja Enontekiön erälukio, joista voimme ottaa oppia ja skaalata opetuksen järjestämiseen koko Suomessa.

Opetussuunnitelmassa ei tällä hetkellä ole erätaitoja pakollisena oppiaineena, mutta eduskunnan tulee selvittää sen lisäämistä liikunnanopetuksen opetussuunnitelmaan. Erätaidot ovat kiinteässä yhteydessä Suomen olosuhteissa selviytymiseen ja on kansakunnan kriisinsietokyvyn näkökulmasta keskeistä harjoitella näitä myös eri koulutusasteilla.

Edellä olevan perusteella ehdotan / ehdotamme, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun luonto- ja erätaidon opetuksesta

25.2.2025,

Sara Seppänen
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

14.2.2024 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta

Arvoisa rouva puhemies!

Tämä laki on varmasti erittäin haastava meille monelle edustajalle, meille lappilaisille edustajille puhumattakaan etelässä asuvista edustajista, joilla ei välttämättä ole tähän sellaista kosketuspintaa niin sanotusti. Tämä laki todellakin tarvitaan. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ja heitä koskeva laki on päivitettävä vastaamaan nykyaikaista ja kansainvälistä oikeuskäsitystä, se on täysin selvää. Kuitenkin toivon, että nyt kun tämä laki lähtee valiokuntiin, niin tähän todella perehdyttäisiin asianmukaisesti. Nimittäin me emme ole epäonnistuneet pelkästään tämän lain saattamisessa voimaan vaan myös tämän lain sisällä tapahtuvan syrjinnän tunnustamisessa. Edelleenkään tämä laki ei tunnista sitä, että meillä Suomessa on neljä saamelaista ryhmää. Tässä vain nämä kolme tunnistetaan, ja tämä on iso ongelma. Toivon, että perustuslakivaliokunta tähän perehtyy.

Pieni historian kertaus on paikallaan tässä vaiheessa. Kovinkaan moni täällä ei tunne Lapin historiaa.

Lapin mailla elettiin rauhassa luonnon kanssa yhdessä ja siitä eläen sopusoinnussa vuosisatojen ajan. Lapinkylät eli siidat muodostivat elämän keskuksen ja omaleimaisen maankäyttöinstituution. Metsälappalaisten siidat hallitsivat vielä keskiajan lopussa Fennoskandian pohjoisosia Vienanmereltä Atlanttiin ja Jäämereltä Pohjanlahteen asti.

Lapinkylien asiat, kuten kalavesien ja metsästysmaiden jakaminen, sovittiin kotakäräjillä. Kemin Lapin metsälappalaisten elinkeinon perustana ei ollut poronhoito vaan villipeuran ja turkiseläinten pyynti sekä kalastus. Näitä lapinkyliä oli 13, ja näille verokylille Ruotsin kuningas myönsi maan ja veden käyttöoikeuden, jota ei ole koskaan mitätöity. Näitä kyliä siis asuttivat metsäsaamelaiset ja inarinsaamelaiset. He elivät kuten metsästäjä-keräilijät ja täysin luonnonantimista. Peuranpyynti, majavan metsästys, kalastus, marjastus oli sen elämän perusta.

Metsäsaamelaisten kieli oli keminsaame. Tämä kieli on puhuttuna kielenä hävinnyt suomalaisten saavuttua ja osittain sekoituttua metsäsaamelaisten väestöön. Suomen kieli valtasi silloin Lappiakin. Myöhemmin, 1800-luvulla, tulivat niin kutsutut porosaamelaiset Lappiin Norjan ja Suomen välisen rajan sulkeuduttua. Heidän mukanaan tulivat porot ja suuret porotokat. Inarinsaamelaiset olivat asuttaneet Inarijärven ympäristöä jo pitkään tuohon aikaan, ja porosaamelaisia myöhemmin Lappiin saapuivat vielä kolttasaamelaiset Venäjän puolelta.

Meillä on siis neljä eri saamelaista ryhmittymää, ja se on hieno asia. Se on rikkaus. Yksi neljästä eli metsäsaamelaiset menettivät kielensä näistä neljästä ensimmäisenä. Kuitenkin jo 1600-luvulta lähtien metsäsaamelaisten kieleksi on verokirjoihin merkitty saame eli lapin kieli. Olen erittäin tyytyväinen, että nämä kolme muuta saamen kieltä eli pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame ovat selvinneet. Hävinnyttä keminsaamea tutkitaan, koetetaan kerätä sanastoa kasaan ja kieltä elvytetään. Kielen voidaan katsoa olevan inarinsaamen kanssa hyvin samankaltainen tai jopa sen murrekieli.

Käräjälaissa on tähän saakka ollut niin sanottu lappalaispykälä, ja se on tarkoittanut sitä, että olet voinut todistaa olevasi saamelainen polveutumisen kautta. Tämä pykälä olisi tärkeää säilyttää käräjälaissa, sillä ilman tätä pykälää vain kieli olisi merkityksellinen saamelaiseksi määrittelyssä. Syntyperä ja polveutuminen ovat ILO 169 ‑sopimuksen keskeinen määritelmä alkuperäiskansasta.

Metsälappalaisten kulttuuri on elossa. Lapissa metsäsaamelaiset elävät edelleen pyyntitaloudesta, poronhoidosta, käsitöistä ja siitä luonnosta. Juttelin eilen erään yhdeksännessä polvessa poronhoitoa harjoittavan metsälappalaisen, isän ja tyttären, kanssa. Perheen äiti tekee saamelaiskäsitöitä myyntiin. He elävät kuten alkuperäiskansa eli kuten metsäsaamelaiset ovat eläneet. Heidän sukunsa on asuttanut näitä maita, joilla he elävät poronhoitajina. YK:n julistuksen 11 artikla koskee alkuperäiskansojen oikeuksia, ja he ovat tämän määritelmän mukaan sellainen. He ovat yhdeksän sukupolven ajan siirtäneet saamelaiskulttuuria sukupolvelta toiselle. Heidän esi-isänsä löytyvät, kaikki, metsäsaamelaisiksi merkittyinä kirkon- ja verokirjoihin. Missään vaiheessa YK ei ole tarkoittanut, että polveutumiskriteeri tulisi poistaa alkuperäiskansan määritelmästä.

Kittilän kunta on lausunnossaan nostanut esiin muutamia huomioita ILO- ja saamelaissopimusten subjektia koskevan määritelmän lähtökohdasta, ja palaan näihin. Otan seuraavan puheenvuoron vielä.

Ehkä vastaan tähän edelliseen puheenvuoroon, että kun me puhumme tästä saamelaismääritelmästä, niin onko se enemmän saamelaismääritelmä, jos olet asunut koko elämäsi pois sieltä saamelaisalueelta ja sinulla on ehkä kahden sukupolven takaa kieliperuste mutta et elä siinä kulttuurissa, kun Lapissa meillä on ihmisiä, jotka edelleen elävät siinä vaikkapa metsäsaamelaisessa elämäntavassa ja ovat vaikka yhdeksännen polven porotalouden harjoittajia mutta heiltä on se kieli hävinnyt. Minusta tämä on aivan relevantti kysymys.

Jatkan hieman edellisestä puheenvuorostani ja tästä määritelmästä:

Eli vaikka alkuperäiskansan määritelmästä voidaan esittää erilaisia käsityksiä, lähtökohtana on se, että tällaiset henkilöt polveutuvat alueen alkuperäisestä väestöstä ja ovat säilyttäneet jonkunlaisen yhteyden perinteisten maa- ja vesialueiden käyttöön ja elinkeinojen harjoittamiseen. Nämä kriteerit erottavat alkuperäiskansan muista vähemmistöistä.

ILO-sopimuksen mukaan kysymys on henkilöistä, jotka polveutuvat siitä väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu, ja jotka ovat säilyttäneet ainakin osittain perinteisiä instituutioitaan. Määritelmän lähtökohtana on siis polveutuminen — ja jos ajatellaan, niin meillä se tarkoittaa tätä lappalaispykälää — ja nykyajan kulttuurin säilyttäminen. Vaikka kysymys on ILO-sopimukseen sisältyvästä määritelmästä, määritelmän voidaan katsoa sisältävän myös alkuperäiskansaa koskevan yleisemmän määritelmän. Suomessa kysymys tästä maan valloituksesta ja asuttamisesta liittyy vuoden 1673 asutusplakaatin antamiseen. Tämän uudistuksen seurauksena suomalaiset uudisasukkaat saivat luvan ylittää Lapin rajan ja asettua asumaan alkuperäisväestölle kuuluneelle alueelle.

Valtioneuvoston kanslia julkaisi vuonna 2019 selvityksen metsäsaamelaisesta kulttuurista: ”Metsälappalaisen kulttuurin piirteeksi tässä selvityksessä nousivat erityisesti tiivis suhde luontoon ja vuodenkiertoon sekä siihen liittyvät tavat poronhoidossa, metsästyksessä, kalastuksessa ja marjastuksessa. Kulttuuri ja identiteetti kytkeytyvät vahvasti sukuihin. Suvun kotipaikkojen ja kylien merkitys on keskeinen.” En tiedä, miten on mahdollista, että ajateltaisiin esimerkiksi Helsingissä asuvan saamelaiskäräjien jäsenen, jolla ei ole mitään kosketusta alkuperäiskansan elämäntapaan tai Lappiin, olevan enemmän saamelainen kuin sellaisen henkilön, joka elää ja hengittää kulttuuriaan joka päivä. Kieli ei voi olla kulttuurin ainut tunnusmerkki. Ei valtio voi rangaista henkilöä, joka on valtion omien toimien johdosta menettänyt kielensä. On erittäin tärkeää, että näiden henkilöiden identiteetti tunnustetaan nimenomaan valtion taholta. Polveutumisen ja alkuperäiskansaan kuulumisen ja tunnistuksen keskeisin kriteeri myös ILO 169 ‑sopimuksen 1 artiklassa on nimenomaan tämä asia.

Arvoisa puhemies! Kovin pitkään ja hartaasti on useampi hallitus koettanut uudistaa tätä saamelaiskäräjälakia, ja toivottavasti tällä kertaa saamme yhdessä tehtyä kaikkia osapuolia tyydyttävän ja tasapuolisesti kohtelevan lain. On erittäin tärkeää, että Suomessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä noudatetaan ja sen vallan yli ei ole oikeutta kävellä edes saamelaiskäräjillä.

Kuka on saamelainen? Edelleenkään tässä laissa ei ole määritelty, ketä Suomen lainsäädännössä saamelaisilla tarkoitetaan. Lakiesityksessä määritellään vain, kuka saa jatkossa äänestää saamelaisten yleisissä vaaleissa. Saamen kansaa ollaan jakamassa kahtia: äänioikeutetut ja äänioikeudettomat. Miksi osa saamelaisista ei saisi päättää omista asioistaan? Mitä tähän sanoo Suomen perustuslain 6 §? Ovatko Suomen saamelaiset oikeuden edessä yhdenvertaisia? Ovatko kaikki ryhmät oikeutettuja vaikuttamaan omiin asioihinsa?

Tässä on pidetty edellä useita hyviä puheenvuoroja — ehkä otan vielä yhden — mutta nyt on nimenomaan tärkeää, että perustuslakivaliokunta käsittelee asian perusteellisesti sekä havaitsee ja muuttaa näitä lain epäkohtia. — Kiitos.

13.12.2023 Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2024

Puheeni:

Arvoisa rouva puhemies!

Viime viikolla vietimme Suomen tärkeintä juhlapäivää eli itsenäisyyspäivää. Tämän salin tärkein tehtävä on huolehtia suomalaisten turvallisuudesta, ja taloudellinen itsenäisyys on erittäin iso osa tätä meidän turvallisuutta. Suomen velan kasvu uhkaa jo itsenäisyyttämme, sen vuoksi tämä hallitus muuttaa velkaantumisen suuntaan. Ja tämä oli myös suomalaisten tahtotila viime kevään eduskuntavaaleissa.

Me olemme pian EU:n finanssipolitiikan tarkkailuluokalla. Me itse olemme täällä vaatineet EU:n jäsenmailta tiukkaa taloudenpitoa, ja nyt on meidän vuoromme laittaa oma talous kuntoon. Valtionvelka on 150 miljardia euroa, ja tämän päälle tulevat vielä kuntien sekä hyvinvointialueiden velat. Julkinen velka on Pohjoismaiden korkein. Olemme joutuneet ylläpitämään tätä hyvinvointivaltiota kasvavassa määrin velkarahalla. Velkaa emme voi kuitenkaan ottaa loputtomasti, ja Suomen verotuksen taso on jo kipurajoilla. Ilman suunnanmuutosta Suomen julkinen talous on kriisiytymässä ja hyvinvointivaltiomme pohja meinaa pudota pois.

Kaikkien oppositiopuolueiden vaihtoehto nojaa menoleikkausten perumiseen ja jopa menojen kasvattamiseen sekä korkeampaan verotukseen. Sille tielle eivät äänestäjät ennen vaaleja halunneet lähteä, ja se on myös tie, jolla seinä nousee pystyyn, kun verotus on jo valmiiksi maailman kärkitasoa. Hyvä oppositio, hallituksen toimenpiteet ovat pitkälti valtiovarainministeriön virkavastuulla laatimien meno- ja verokartoitusten mukaisia, ja VM on esittänyt niille vaikutusarviot — toisin kuin te, oppositiopuolue SDP, ette kehdanneet julkaista vaihtoehtobudjettianne ja sen veronmaksajien piikkiin laadittuja vaikutusarvioita. Syynkin me tiedämme: SDP:n keinoilla ei tule kasvua eikä työllisyyttä vaan pelkästään lisää veroja, velkaa ja lopun aikoja.

Tässä talouden tilanteessa me olemme priorisoineet asioita. Me haluamme, että ihmisten kannattaa mennä ennemmin töihin kuin elää tukien varassa. Me haluamme, että perheet pärjäävät paremmin. Me panostamme turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen. Lisäksi leikkaamme suomalaisia ei suorasti hyödyttävistä menoista, kuten kehitysavusta — siitä voisi leikata lisääkin.

Me panostamme peruskouluun. Kuulimme jälleen laskevista Pisa-tuloksista, ja hallitusohjelmassa on useita hyviä kirjauksia tilanteen parantamiseksi. Peruskouluun panostetaan 200 miljoonaa euroa ja oppimisen tuen uudistamiseen 100 miljoonaa euroa. Äidinkielen ja matematiikan opiskeluun lisätään kolme vuosiviikkotuntia. Hallitusohjelmassa on myös kirjaus koulujen kännykkäkiellosta. Myös Ruotsissa on hallituksen pöydällä esitys, jossa kännykät laitettaisiin parkkiin koko päivän ajaksi. Mielestäni nyt tarvitaan vaikuttavia toimenpiteitä, joilla oppilaiden koulupäiviin saadaan lisää rauhaa ja keskittymiseen paremmat mahdollisuudet.

Hallitusohjelmassa on mittavia kasvua tukevia toimenpiteitä: on infrapaketti, peruskoulun lisäpanostukset, verotuksen keventäminen ja työllisyystoimet. Tavanomainen palkansaaja maksaa ensi vuonna yli 500 euroa vähemmän veroja kuin tänä vuonna. Miten me otetaan kiinni muut Pohjoismaat? No, työllä tietenkin. Mitä suurempi osa väestöstä on töissä, sitä paremmin pystymme huolehtimaan kaikkien hyvinvoinnista. Työn tekemisen esteitä on purettava nopeasti. Kasvun ja työllisyyden tavoittelu opposition ehdottamilla menolisäyksillä, hankehumpalla ja kehitysyhtiöillä ei vain toimi. Kerronpa esimerkin viime kaudelta: Sanna Marinin hallitus perusti valtionyhtiön, jonka piti työllistää satoja. Rahaa on mennyt kymmenen miljoonaa, ja tällä rahalla saatiin palkattua 15 henkilöä. Työkanava Oy:n piti työllistää 400 osatyökykyistä henkilöä vuoden 23 loppuun mennessä. Tavoitteita laskettiin pian 170:een, mutta niistä on silti jääty kauas. Onko demareiden vaihtoehto talouskasvuun jälleen yrittäjille lisää veroja vaiko kenties suklaata? Silläkö Suomi nousuun? En usko. Suomen työllisyysaste on noussut, mutta se on silti Pohjoismaiden matalin, ja tähän Suomi tarvitsee työmarkkinauudistusten osalta nämä toimenpiteet, mitä hallitus esittää. Me olemme jääneet vuosikymmeniä jälkeen muista Pohjoismaista ja muista merkittävistä kilpailijamaista, ja nyt suunta muuttuu. — Kiitos.