14.2.2024 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta
Arvoisa rouva puhemies!
Tämä laki on varmasti erittäin haastava meille monelle edustajalle, meille lappilaisille edustajille puhumattakaan etelässä asuvista edustajista, joilla ei välttämättä ole tähän sellaista kosketuspintaa niin sanotusti. Tämä laki todellakin tarvitaan. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ja heitä koskeva laki on päivitettävä vastaamaan nykyaikaista ja kansainvälistä oikeuskäsitystä, se on täysin selvää. Kuitenkin toivon, että nyt kun tämä laki lähtee valiokuntiin, niin tähän todella perehdyttäisiin asianmukaisesti. Nimittäin me emme ole epäonnistuneet pelkästään tämän lain saattamisessa voimaan vaan myös tämän lain sisällä tapahtuvan syrjinnän tunnustamisessa. Edelleenkään tämä laki ei tunnista sitä, että meillä Suomessa on neljä saamelaista ryhmää. Tässä vain nämä kolme tunnistetaan, ja tämä on iso ongelma. Toivon, että perustuslakivaliokunta tähän perehtyy.
Pieni historian kertaus on paikallaan tässä vaiheessa. Kovinkaan moni täällä ei tunne Lapin historiaa.
Lapin mailla elettiin rauhassa luonnon kanssa yhdessä ja siitä eläen sopusoinnussa vuosisatojen ajan. Lapinkylät eli siidat muodostivat elämän keskuksen ja omaleimaisen maankäyttöinstituution. Metsälappalaisten siidat hallitsivat vielä keskiajan lopussa Fennoskandian pohjoisosia Vienanmereltä Atlanttiin ja Jäämereltä Pohjanlahteen asti.
Lapinkylien asiat, kuten kalavesien ja metsästysmaiden jakaminen, sovittiin kotakäräjillä. Kemin Lapin metsälappalaisten elinkeinon perustana ei ollut poronhoito vaan villipeuran ja turkiseläinten pyynti sekä kalastus. Näitä lapinkyliä oli 13, ja näille verokylille Ruotsin kuningas myönsi maan ja veden käyttöoikeuden, jota ei ole koskaan mitätöity. Näitä kyliä siis asuttivat metsäsaamelaiset ja inarinsaamelaiset. He elivät kuten metsästäjä-keräilijät ja täysin luonnonantimista. Peuranpyynti, majavan metsästys, kalastus, marjastus oli sen elämän perusta.
Metsäsaamelaisten kieli oli keminsaame. Tämä kieli on puhuttuna kielenä hävinnyt suomalaisten saavuttua ja osittain sekoituttua metsäsaamelaisten väestöön. Suomen kieli valtasi silloin Lappiakin. Myöhemmin, 1800-luvulla, tulivat niin kutsutut porosaamelaiset Lappiin Norjan ja Suomen välisen rajan sulkeuduttua. Heidän mukanaan tulivat porot ja suuret porotokat. Inarinsaamelaiset olivat asuttaneet Inarijärven ympäristöä jo pitkään tuohon aikaan, ja porosaamelaisia myöhemmin Lappiin saapuivat vielä kolttasaamelaiset Venäjän puolelta.
Meillä on siis neljä eri saamelaista ryhmittymää, ja se on hieno asia. Se on rikkaus. Yksi neljästä eli metsäsaamelaiset menettivät kielensä näistä neljästä ensimmäisenä. Kuitenkin jo 1600-luvulta lähtien metsäsaamelaisten kieleksi on verokirjoihin merkitty saame eli lapin kieli. Olen erittäin tyytyväinen, että nämä kolme muuta saamen kieltä eli pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame ovat selvinneet. Hävinnyttä keminsaamea tutkitaan, koetetaan kerätä sanastoa kasaan ja kieltä elvytetään. Kielen voidaan katsoa olevan inarinsaamen kanssa hyvin samankaltainen tai jopa sen murrekieli.
Käräjälaissa on tähän saakka ollut niin sanottu lappalaispykälä, ja se on tarkoittanut sitä, että olet voinut todistaa olevasi saamelainen polveutumisen kautta. Tämä pykälä olisi tärkeää säilyttää käräjälaissa, sillä ilman tätä pykälää vain kieli olisi merkityksellinen saamelaiseksi määrittelyssä. Syntyperä ja polveutuminen ovat ILO 169 ‑sopimuksen keskeinen määritelmä alkuperäiskansasta.
Metsälappalaisten kulttuuri on elossa. Lapissa metsäsaamelaiset elävät edelleen pyyntitaloudesta, poronhoidosta, käsitöistä ja siitä luonnosta. Juttelin eilen erään yhdeksännessä polvessa poronhoitoa harjoittavan metsälappalaisen, isän ja tyttären, kanssa. Perheen äiti tekee saamelaiskäsitöitä myyntiin. He elävät kuten alkuperäiskansa eli kuten metsäsaamelaiset ovat eläneet. Heidän sukunsa on asuttanut näitä maita, joilla he elävät poronhoitajina. YK:n julistuksen 11 artikla koskee alkuperäiskansojen oikeuksia, ja he ovat tämän määritelmän mukaan sellainen. He ovat yhdeksän sukupolven ajan siirtäneet saamelaiskulttuuria sukupolvelta toiselle. Heidän esi-isänsä löytyvät, kaikki, metsäsaamelaisiksi merkittyinä kirkon- ja verokirjoihin. Missään vaiheessa YK ei ole tarkoittanut, että polveutumiskriteeri tulisi poistaa alkuperäiskansan määritelmästä.
Kittilän kunta on lausunnossaan nostanut esiin muutamia huomioita ILO- ja saamelaissopimusten subjektia koskevan määritelmän lähtökohdasta, ja palaan näihin. Otan seuraavan puheenvuoron vielä.
Ehkä vastaan tähän edelliseen puheenvuoroon, että kun me puhumme tästä saamelaismääritelmästä, niin onko se enemmän saamelaismääritelmä, jos olet asunut koko elämäsi pois sieltä saamelaisalueelta ja sinulla on ehkä kahden sukupolven takaa kieliperuste mutta et elä siinä kulttuurissa, kun Lapissa meillä on ihmisiä, jotka edelleen elävät siinä vaikkapa metsäsaamelaisessa elämäntavassa ja ovat vaikka yhdeksännen polven porotalouden harjoittajia mutta heiltä on se kieli hävinnyt. Minusta tämä on aivan relevantti kysymys.
Jatkan hieman edellisestä puheenvuorostani ja tästä määritelmästä:
Eli vaikka alkuperäiskansan määritelmästä voidaan esittää erilaisia käsityksiä, lähtökohtana on se, että tällaiset henkilöt polveutuvat alueen alkuperäisestä väestöstä ja ovat säilyttäneet jonkunlaisen yhteyden perinteisten maa- ja vesialueiden käyttöön ja elinkeinojen harjoittamiseen. Nämä kriteerit erottavat alkuperäiskansan muista vähemmistöistä.
ILO-sopimuksen mukaan kysymys on henkilöistä, jotka polveutuvat siitä väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu, ja jotka ovat säilyttäneet ainakin osittain perinteisiä instituutioitaan. Määritelmän lähtökohtana on siis polveutuminen — ja jos ajatellaan, niin meillä se tarkoittaa tätä lappalaispykälää — ja nykyajan kulttuurin säilyttäminen. Vaikka kysymys on ILO-sopimukseen sisältyvästä määritelmästä, määritelmän voidaan katsoa sisältävän myös alkuperäiskansaa koskevan yleisemmän määritelmän. Suomessa kysymys tästä maan valloituksesta ja asuttamisesta liittyy vuoden 1673 asutusplakaatin antamiseen. Tämän uudistuksen seurauksena suomalaiset uudisasukkaat saivat luvan ylittää Lapin rajan ja asettua asumaan alkuperäisväestölle kuuluneelle alueelle.
Valtioneuvoston kanslia julkaisi vuonna 2019 selvityksen metsäsaamelaisesta kulttuurista: ”Metsälappalaisen kulttuurin piirteeksi tässä selvityksessä nousivat erityisesti tiivis suhde luontoon ja vuodenkiertoon sekä siihen liittyvät tavat poronhoidossa, metsästyksessä, kalastuksessa ja marjastuksessa. Kulttuuri ja identiteetti kytkeytyvät vahvasti sukuihin. Suvun kotipaikkojen ja kylien merkitys on keskeinen.” En tiedä, miten on mahdollista, että ajateltaisiin esimerkiksi Helsingissä asuvan saamelaiskäräjien jäsenen, jolla ei ole mitään kosketusta alkuperäiskansan elämäntapaan tai Lappiin, olevan enemmän saamelainen kuin sellaisen henkilön, joka elää ja hengittää kulttuuriaan joka päivä. Kieli ei voi olla kulttuurin ainut tunnusmerkki. Ei valtio voi rangaista henkilöä, joka on valtion omien toimien johdosta menettänyt kielensä. On erittäin tärkeää, että näiden henkilöiden identiteetti tunnustetaan nimenomaan valtion taholta. Polveutumisen ja alkuperäiskansaan kuulumisen ja tunnistuksen keskeisin kriteeri myös ILO 169 ‑sopimuksen 1 artiklassa on nimenomaan tämä asia.
Arvoisa puhemies! Kovin pitkään ja hartaasti on useampi hallitus koettanut uudistaa tätä saamelaiskäräjälakia, ja toivottavasti tällä kertaa saamme yhdessä tehtyä kaikkia osapuolia tyydyttävän ja tasapuolisesti kohtelevan lain. On erittäin tärkeää, että Suomessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä noudatetaan ja sen vallan yli ei ole oikeutta kävellä edes saamelaiskäräjillä.
Kuka on saamelainen? Edelleenkään tässä laissa ei ole määritelty, ketä Suomen lainsäädännössä saamelaisilla tarkoitetaan. Lakiesityksessä määritellään vain, kuka saa jatkossa äänestää saamelaisten yleisissä vaaleissa. Saamen kansaa ollaan jakamassa kahtia: äänioikeutetut ja äänioikeudettomat. Miksi osa saamelaisista ei saisi päättää omista asioistaan? Mitä tähän sanoo Suomen perustuslain 6 §? Ovatko Suomen saamelaiset oikeuden edessä yhdenvertaisia? Ovatko kaikki ryhmät oikeutettuja vaikuttamaan omiin asioihinsa?
Tässä on pidetty edellä useita hyviä puheenvuoroja — ehkä otan vielä yhden — mutta nyt on nimenomaan tärkeää, että perustuslakivaliokunta käsittelee asian perusteellisesti sekä havaitsee ja muuttaa näitä lain epäkohtia. — Kiitos.
Vastaa