Uusi Rovaniemi -lehden kolumni 7.3.2024
Tulevat EU-vaalit käydään kesäkuussa 2024. Eduskunta käsittelee ja päättää parhaillaan Suomen EU:n vaalikauden 2024-2029 kärkitavoitteet. On välttämätöntä, että Suomi tehostaa tavoitteitaan EU:ssa ja tavoittelee parempaa vaikuttavuutta Suomen näkökulmasta tärkeisiin kysymyksiin.
Viime vuodet EU:n päätöksenteossa ovat olleet Suomen kannalta varsin erikoisia. Komissiosta tulee jatkuvalla syötöllä järjettömiä direktiivejä lausuntokierrokselle. Viimeisimpinä esimerkkeinä juomavesidirektiivi ja metsien monitorointiasetus. Juomavesidirektiivi olisi tuonut suomalaisille miljardien laskut
putkiremonttien tiuhaan uusimisen muodossa. Saimme neuvoteltua direktiiviin siirtymäajan vuoteen 2032 saakka.
Finanssiala ry:n puheenjohtaja Sara Mella lausui vastikään, että enää ei riitä, että risteilyalus Oy Suomi Ab seilaa autopilotilla Euroopan merillä, vaan tarvitsemme yhä tarmokkaalta ja proaktiivisempaa EU-vaikuttamista. EU:ssa tulee myös ymmärtää että samanlainen lainsäädäntö ei vaan sovi kaikkiin maihin. Tähän pakottaminen on iso virhe ja heikentää koko Euroopan aluetta.
EU:n tulisi ottaa jyrkkä suunnan muutos politiikassaan. Se on kahmimassa valtaa, niin metsäpolitiikan, ympäristölainsäädännön, terveydenhuollon, kuin koulutuksenkin suhteen. EU:n on palattava takaisin sille alunperin perustettuihin tehtäviin. Euroopan turvallisuuden ja vapaan kaupan tulee olla sen tehtävien keskiössä. Uudessa turvallisuusympäristössä EU:n rooli rauhan ja turvallisuuden takaajana korostuu. Tarvitsemme globaalisti vahvan ja toimintakykyisen EU:n, joka edistää jäsenvaltioiden turvallisuutta ja taloudellisia etuja.
EU:ssa on ymmärrettävä että ruoantuottajien tehtävä on tuottaa ruokaa, ei laskea jatkuvasti hiilipäästöjä. Hiilensidontaa ei voi syödä. Suomalainen ruoka on eettistä, puhdasta ja hyvin tuotettua. Kotimainen ruoka on ilmastoteko! Minä en halua nähdä sitä päivää, että suomalainen lihantuotanto on ajettu alas ja
kaupoissa ja ravintoloissa on tarjolla Kiinalaista ja Brasilialaista
lihaa. Aivan sama ilmiö tapahtuu teollisuudelle, joka menettää kilpailukykynsä liian kireiden ilmastotavoitteiden vuoksi. Suomalaisen ruantuotannon kurjistaminen autioittaa maaseutua ja vaikuttaa täten koko Suomen turvallisuustilanteeseen
heikentävästi. Koko maan tulee säilyä asuttuna.
EU:ssa suunnitellaan jatkuvasti erilaisia tuki- ja elvytysmekanismeja. Vaarana on edelleen, että säntillisesti raha-asiansa hoitavat suomalaiset joutuvat löysän talouspolitiikan maksajiksi, kuten on tähänkin asti asian laita ollut. Nyt pitää osata sanoa: EI oo, EI tuu!