Kategoria: Blogi

Istuvan hallituksen kausi lähestyy puoliväliä. Olemme rohkeasti, Suomen tulevaisuutta ja sukupolvia ajatellen ottaneet tavoitteeksi yhdeksän miljardin euron sopeutumisen. Valtion velkamme on 120 miljardia (korjaus; 170 miljardia) euroa ja luottoluokittajat eivät tule antamaan meille enää luottoa kohtuulliseen hintaan, mikäli emme saa rakenteellisilla uudistuksilla velkalaivaa kääntymään. Hyvä uutinen on, että hallitus on pääsemässä tavoitteisiinsa, mikäli kaikki toimet saadaan maaliin.

Suomen tulevat sukupolvet ansaitsevat kevyemmän velkalastin.

Puolustusmenoja ja peruskoulua lukuunottamatta on aivan kaikesta jouduttu säästämään. Sama säästövaatimus koskee Yleisradiota. YLE:lle on laissa määritelty tehtävä myös huoltovarmuuden näkökulmasta ja YLE:n rahoituksesta päätetään parlamentaarisesti kaikkien puolueiden kesken. Ylen leikkauksista ovat olleet siis päättämässä ihan kaikki puolueet. Ylen rahoitus vuodessa on noin puoli miljardia euroa. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa valtiollisilla mediayhtiöillä.

Ylen hallintoneuvosto ei kuitenkaan päätä mihin leikkaukset Ylen sisällä kohdistuvat. Poliittisilla päättäjillä ei ole sananvaltaa Ylen sisällöistä. Lapin radion lakkauttaminen on aivan väärä kohde säästöille. Ennemminkin paikallisuutta tulisi lisätä. Ylellä on paljon hyviä uutissisältöjä ja viihdeohjelmiakin. Jotain kuitenkin menee mielestäni aivan pieleen, kun meillä ei ole enää mahdollisuutta seurata esimerkiksi merkittäviä urheilukisoja ylen kanavilta. Suomalaisille kansallisesti tärkeät lajit jäävät aivan paitsioon televisionäkyvyydessä ja tämä taatusti vaikuttaa myös kisojen katsojamääriin, lajien suosioon ja harrastajamääriin.

Ylen tulevien vuosien rahoituspottia on tarkoitus leikata jäädyttämällä indeksikorotukset ja nostamalla Ylen maksamaa arvonlisäveroa kymmenestä neljääntoista. Vuonna 2025 Yleltä leikattaisiin 16 miljoonaa euroa.

YLE on aloittanut muutosneuvottelut ja YLE:n uutisten mukaan irtisanomisten enemmistö kohdistuu uutisiin ja urheiluun ja henkilöstöä näiden osalta vähennetään 76. Luovista sisällöistä irtisanotaan 33, Svenskasta 10 ja muista yhtiön toiminnoista 37. Toivoisin YLE:n keskittyvän nimenomaan uutissisältöihin ja suomalaisille kansallisesti tärkeisiin urheilutapahtumiin ja suomalaiseen kulttuuriin.

Yleisradion johtoryhmä luopuu bonuksista vuosilta 2024 ja 2025 osana säästöpakettia. Johtoryhmälle ja päälliköille maksettiin 1,2 miljoonan euron bonukset vuonna 2023. Toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sai 21 528 euron tulospalkkion vuonna 2023. Johtoryhmä luopuu myös edustusautosta kuljettajineen elokuussa 2025.

Miksi meidän verorahoilla maksetaan johtoryhmän bonuksia ja johdon edustusautoja? Vastineeksi saadaan Yleisradiolta “tositapahtumiin” perustuva kolmiosainen kuunnelma Maitotyttö, jossa esitetään kaikki suomalaiset maataloustuottajat sadistisina eläinrääkkääjinä, sekä Ina Mikkolan Pillupäiväkirjoja. No, ehkäpä näillä on perusteltu muhkeat bonukset muhkeiden palkkojen päälle.

YLE tarvitaan, mutta fiksuna ja asiallisena.

Ymmärrämmekö me suomalaiset mikä aarre meidän elintarviketuotantomme on?

Maailmalla arvostetaan suomalaista ruokaa, mutta osaammeko itse näin tehdä?

Suomessa käytetään eläinperäisessä tuotannossa antibiootteja vähiten maailmassa, eikä koskaan rutiininomaisesti. Olemme maailman ainoa salmonellavapaa maa kananmunien osalta. Solumaitoja ei koskaan lypsetä tankkiin ja suomalainen maidon laatuluokitusjärjestelmä on ainoita maailmassa.

Meillä lihaa tuotetaan lähinnä maidontuotannon sivutuotteena ja naudat syövät täällä Pohjolassa nurmea, joka on näillä leveyksillä ainoa satovarma kasvi, niin kylminä, kuivina, kuumina kuin märkinäkin kesinä. Nurmi sitoo hiiltä, kun taas viljakasvit ja muut joka vuosi kylvettävät kasvit vapauttavat hiiltä pellosta!

Huoltovarmuuden merkitystä suomalaisen ruoan osalta ei voi liikaa korostaa.

Arvostetaan kotimaista ruokaa. Itse käytän vain suomalaista puhdasta voita sekä leivälle, että ruoan laittoon. Margariinit ovat jo vuosia sitten jääneet hyllyyn.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lappilaisille.

Me elämme edelleen, vuoden jo vaihduttua muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.Presidentti Niinistö kommentoi hiljattain YLE:lle suursodan uhkaa sanoen: ”ei reppuja panna nyt kasaan, mutta pitää ymmärtää, että tämän vuoksi täällä on asevelvollisuus ollut. Me olemme pitäneet huolta”. Maailman turvallisuuspoliittiset mannerlaatat ovat monella taholla muutoksessa.

Suomi toimi vihdoinkin viisaasti hakiessaan puolustusliitto NATO:n jäsenyyttä keväällä 2022 ja solmiessaan kahdenkeskisen DCA-puolustusyhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Me emme ole enää yksin. Edelleen on kuitenkin aivan ratkaisevan tärkeää, että pidämme huolta kansallisesta puolustuksesta ja huoltovarmuudesta.

Tätä kaikkea suurempi kysymys on kansallinen puolustustahto, sillä sitä ei voi ostaa edes rahalla. Meidän on huolehdittava maastamme ja jokaisesta suomalaisesta siten, että voimme kokea kotimaan puolustamisen arvoiseksi. Näistä huolen pitäminen on tärkeää myös Suomen taloudellisen menestymisen näkökulmasta. Olemme houkutteleva investointikohde, mikäli huolehdimme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.

Suomen tasavallan presidentin tehtävä on realistisella otteella johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Nyt ei ole aika ideologiselle haihattelulle tai epärealistiselta maailman parantamiselle. Vakauden ja rauhan rakentaminen on toki tärkeää, mutta se täytyy tehdä siten, että Suomen turvallisuus varmistetaan ensisijaisesti. Jussi Halla-Aho on osannut ennustaa monet ongelmat Venäjän ja maahanmuuton suhteen jo paljon ennen kuin ne realisoituivat nykyisellä tavalla. Poliittisella epärehellisyydellä ja niin sanotusti mukavilla valheilla on kyllä saatu ääniä vaaleissa, mutta onko niillä turvattu Suomen kansan tulevaisuutta? Monia virheitä on tehty sekä Venäjän, että maahanmuuton suhteen. Nyt tarvitaan johdonmukainen ja viisas presidentti.

Suomen on aika varautua vielä paremmin monessakin asiassa. Tarvitsemme reitin jäämerelle turvaamaan huoltovarmuutta. Atlantin radan suunnittelu on laitettava alulle. Saimme hyviä uutisia Liikenne- ja viestintäministeri Ranteen ministeriöstä ennen joulua. VT21 on saatu ministerin johdolla neuvoteltua eurooppalaiseen TEN-T liikenneverkkoon ja tämä on edellytys tien rahoitukselle EU:n rahastoista. Tärkeä ja tarpeellinen päätös koko Suomen näkökulmasta.

Uusi vuosi tuo toivottavasti valoa tulevaisuuteen. Inflaation kehitys on pysähtynyt ja ohjauskorkojen nousun odotetaan pysähtyvän. Suomen kansa on aina selvinnyt vaikeistakin ajoista, tulemme selviämään näistäkin meneillään olevista.

Tarvitsemme yhteistyötä ja suomalaista sisua.

Uusi Rovaniemi lehden kolumni 25.1.2025

Uusi Rovaniemi -lehden kolumni 7.3.2024

Tulevat EU-vaalit käydään kesäkuussa 2024. Eduskunta käsittelee ja päättää parhaillaan Suomen EU:n vaalikauden 2024-2029 kärkitavoitteet. On välttämätöntä, että Suomi tehostaa tavoitteitaan EU:ssa ja tavoittelee parempaa vaikuttavuutta Suomen näkökulmasta tärkeisiin kysymyksiin.

Viime vuodet EU:n päätöksenteossa ovat olleet Suomen kannalta varsin erikoisia. Komissiosta tulee jatkuvalla syötöllä järjettömiä direktiivejä lausuntokierrokselle. Viimeisimpinä esimerkkeinä juomavesidirektiivi ja metsien monitorointiasetus. Juomavesidirektiivi olisi tuonut suomalaisille miljardien laskut
putkiremonttien tiuhaan uusimisen muodossa. Saimme neuvoteltua direktiiviin siirtymäajan vuoteen 2032 saakka.

Finanssiala ry:n puheenjohtaja Sara Mella lausui vastikään, että enää ei riitä, että risteilyalus Oy Suomi Ab seilaa autopilotilla Euroopan merillä, vaan tarvitsemme yhä tarmokkaalta ja proaktiivisempaa EU-vaikuttamista. EU:ssa tulee myös ymmärtää että samanlainen lainsäädäntö ei vaan sovi kaikkiin maihin. Tähän pakottaminen on iso virhe ja heikentää koko Euroopan aluetta.

EU:n tulisi ottaa jyrkkä suunnan muutos politiikassaan. Se on kahmimassa valtaa, niin metsäpolitiikan, ympäristölainsäädännön, terveydenhuollon, kuin koulutuksenkin suhteen. EU:n on palattava takaisin sille alunperin perustettuihin tehtäviin. Euroopan turvallisuuden ja vapaan kaupan tulee olla sen tehtävien keskiössä. Uudessa turvallisuusympäristössä EU:n rooli rauhan ja turvallisuuden takaajana korostuu. Tarvitsemme globaalisti vahvan ja toimintakykyisen EU:n, joka edistää jäsenvaltioiden turvallisuutta ja taloudellisia etuja.

EU:ssa on ymmärrettävä että ruoantuottajien tehtävä on tuottaa ruokaa, ei laskea jatkuvasti hiilipäästöjä. Hiilensidontaa ei voi syödä. Suomalainen ruoka on eettistä, puhdasta ja hyvin tuotettua. Kotimainen ruoka on ilmastoteko! Minä en halua nähdä sitä päivää, että suomalainen lihantuotanto on ajettu alas ja
kaupoissa ja ravintoloissa on tarjolla Kiinalaista ja Brasilialaista
lihaa. Aivan sama ilmiö tapahtuu teollisuudelle, joka menettää kilpailukykynsä liian kireiden ilmastotavoitteiden vuoksi. Suomalaisen ruantuotannon kurjistaminen autioittaa maaseutua ja vaikuttaa täten koko Suomen turvallisuustilanteeseen
heikentävästi. Koko maan tulee säilyä asuttuna.

EU:ssa suunnitellaan jatkuvasti erilaisia tuki- ja elvytysmekanismeja. Vaarana on edelleen, että säntillisesti raha-asiansa hoitavat suomalaiset joutuvat löysän talouspolitiikan maksajiksi, kuten on tähänkin asti asian laita ollut. Nyt pitää osata sanoa: EI oo, EI tuu!

Rovaniemi kehittyy ja kasvaa kovaa vauhtia. Rovaniemen asukasmäärä on kasvanut ja Rovaniemi Lapin maakunnan pääkaupunkina on myös keskeinen matkailuviennin kannalta. Tulevaisuudessa tavoitteena tulee olla matkailun tunnustaminen nimenomaan vientinä. Raha kansainvälisestä matkailusta tulee Suomen ulkopuolelta ja sen voidaan katsoa olevan vientiä.

Rovaniemi tarvitsee pitkäaikaisen ja kestävän vision kehittämiseen. Tarvitsemme myös kaupunkikuvan osalta kunnianhimoisen näkemyksen. On selvää, että tarvitsemme lisää majoituskapasiteettiä ja useita hotellihankkeita onkin suunnitelmissa. Tämä on erittäin hyvä asia. Samaan aikaan tulee huolehtia asukkaiden kokemasta elämisen laadusta ja viihtyvyydestä.

Rovaniemen kaupunkikuvaa ja identiteettiä ovat muokanneet voimakkaasti Lapin sota, jälleenrakennus ja Alvar Aalto. Toivoisin Rovaniemelle rohkeutta olla erilainen kuin muut Suomen kaupungit. Omaleimaisuus, arktisuus
ja lappilaisuus tulisi näkyä myös kaupunkikuvassa. Mielestäni Rovaniemen ei tule tavoitella rakennuksia, kuten liian korkeita torneja, jotka eivät sovi muuten matalaan kaupunkikuvaan. Mielestäni pelkän korkeuden tavoittelu ei ole
kunnianhimoista, eikä se ole omaleimaista Lapin rakennusperinteelle. Kerroskorkeuksia rakennuksissa voidaan nostaa, mutta näen tärkeänä, että Rovaniemeä ympäröivät kauniit vaarat ja luonto näkyvät edelleen hallitsevana
kaupunkikuvassa. Rovaniemi asuu vaarojen sylissä ja joki virtaa kauniisti sen keskellä.

Toivoisin Rovaniemelle lisää puurakentamista, persoonallista pohjoisen tyyliä. Meillä on Lapissa omaa tuotantoa hirsi-ja puuteollisuudessa ja tämä tulisi hyödyntää. Matkailija ei tule Lappiin katsomaan samaa korkeaa kaupunkikuvaa, mitä on tarjolla joka maailman kolkassa. Rovaniemen tulisi ammentaa perinteestä ja omasta historiasta, sekä vuodenaikojen vaihtelusta. Miltä näyttäisi talvinen, luminen kaupunki, jossa puurakentamisella vahva osa kaupunkikuvassa?

Rovaniemen rakentamisen ja lupien tulee olla kaikkia yrittäjiä tasapuolisesti kohtelevia. En hyväksy minkäänlaista eriarvoistavaa kohtelua eri hankkeiden kesken. Toivon Rovaniemelle rohkeutta, sinnikkyyttä ja kunnianhimoa tavoitella kaunista, lappilaisen näköistä kaupunkikuvaa.

Lapin Kansa 6.2.2024 mielipidekirjoitus

Tämä sanonta pitää sisällään monia merkityksiä.

Suomalainen metsän kansa laulaa: ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!” ja lausuu ”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

Iso osa kulttuuristamme, kuten kirjallisuudesta, kietoutuu metsiin, vihreään kotiin, joka on antanut suojan ja elannon. Puu on tarkoittanut meille myös metsäteollisuuden avulla pystyssä pidettyä kansantaloutta. Olemme hoitaneet metsiämme hyvin, vaikka virheitäkin on aikanaan tehty. Näistä virheistä on kuitenkin opittu ja olemme edelläkävijöitä kestävässä metsän käytössä. Olemme siis käyttäneet päätämme.

Tämä puusta eläminen on kuitenkin lähestulkoon päättömän,
Brysselissä tapahtuvan ideoinnin ansioista vaikeutumassa. EU haluaa luoda omat mittarit hiilinieluillaan ja ennallistamisellaan, sekä päättää puolestamme, miten saamme käyttää metsiämme ja kuinka paljon. Brysselissä ei olla suuremmin kiinnostuneita ymmärtämään, että suomalaiset omistavat suuren osan metsistä, eikä heillä tulisi olla mitään sanomista yksityisen omaisuuden käyttöön.

Arvostetun Science-tiedelehden tuoreessa tutkimuksessa laskettiin, miten hakkuista luopuminen maailmanlaajuisesti vaikuttaisi metsien hiilivarastoihin. Laskelmien tuloksena oli, että hiilivarastot eivät juurikaan kasvaisi nykyisestä. Toinen kysymys on luonnon monimuotoisuus, jota sitäkin halutaan mitata Brysselistä käsin. Asia on todella tärkeä ja meidän tulee huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Keinot tähän löydämme kuitenkin omasta takaa. Tiesittekö muuten, että hakkuuaukealla on kaikista runsain määrä eliöitä.

Ihminen on aina raivannut elintilaa itselleen. Nykyisen kiilusilmäisen yksittäisten kompensaatioiden ja nielulaskelmien sijaan tulisi keskittyä katsomaan isoa kuvaa. Maailman räjähdysmäiselle väestönkasvulle ei olla halukkaita tekemään yhtään mitään. Maapallolla on kertakaikkisesti liikaa elintilan raivaajia. Tämä tarkoittaa yhä enenevissä määrin tilan raivaamista metsiltä ruoantuotannon käyttöön. Peltojen määrän lisääntyessä maan vedensitomiskyky heikkenee, mikä osaltaan edesauttaa tulvien syntymistä.

Meidän tulee tukea metsätalouttamme omalla päällämme. Tämä
tarkoittaa tutkimus- ja kehitysinnovaatioiden tukemista, puurankentamisen lisäämistä, muovin korvaavien tuotteiden kehittelyä, uudenlaisten sellupohjaisten vaatteiden valmistamista ja listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.

Perinteinen hirsi- tai puutalo sitoo hiilen pitkäksi aikaa. Siinä meille hiilinielua.

Selvää ainakin on, että meidän tulee alkaa käyttää paremmin
päätämme, jotta emme ajaudu maksamaan Brysselin ideoimaa kompensaatiota Italialle metsiemme kyvystä sitoa hiiltä!

Hallitusohjelmassa halutaan parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita. Myös Nousu-ohjelmaa jatketaan ja kehitetään. Tavoitteenamme on ennallistaa virtavesiä. Vähämerkityksellisiä vesivoimaloita puretaan ja vesistöjä palautetaan luonnontilaan. Tahtotila on sujuvoittaa kalatiehankkeiden etenemistä sekä mahdollistaa kokeiluja ja pilotointeja.

Lapin vapaiden lohijokien osalta meillä on huolia. Tenojoella kalastuskielto vaikuttaa paikallisten elinkeinoihin. Tenojoen lohi on rauhoitettu jo kolmatta kesää peräkkäin. Lohimatkailu ja lohestus on merkittävä osa Lapin ihmisten elämää. Kalastuskiellolla on saatu lohia nousemaan enemmän jokeen. Dramaattinen lohiluvun pudotus johtuu tutkijoiden mukaan kuitenkin muista syistä kuin kalastuksesta joella. Atlantinlohi ei jostain syystä selviä merellä yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Syyksi on epäilty kalastusta, veden lämpötilaa meressä, ravintotilannetta, saalistusta ja kalatauteja. On syytä selvittää tarkemmin mistä on kyse. Toiveissa on, että lohi saadaan pian palaamaan siinä määrin jokeen, että paikallisten kalastaminen voi jatkua ja elinkeinot toipuvat.

Torniojoella on ollut huono lohikesä. Näyttää huolestuttavasti siltä, että joella ei saavuteta lähellekään 50 000lohen kutukantatavoitetta. Joesta näyttää puuttuvan kahden merivuoden (5-7kiloiset) lohet, jotka muodostavat suurimman osan nousulohista. Vuonna 2022 jokeen nousi erittäin vähän yhden merivuoden lohta, eli kosseja. Huolena on, että ensi vuonna ei tule myöskään suuria (yli kymmenkiloisia), kolmen merivuoden lohia. Tämäkin on tutkittava perusteellisesti ja tarvittavia rajoituksia, niin merelle kuin joelle on tehtävä etupainoisesti. Lohi vaeltaa Perämerellä pääsääntöisesti Pohjanlahden rannikkoa ja Ruotsissa lohi pyydetään lähinnä jokisuulta. Rysäkalastuksen rajoittaminen tai poistaminen merellä ratkaisee paljon. Hylkeen metsästykseen on panostettava ja kehitettävä hylkeestä saatavien hyödykkeiden kotimaista tuotantoa. Lohi kyllä pääsee jokeen mikäli sitä ei ole pyydetty merellä ennen tätä.

Myös joelle tarvitaan joustavat säännöt. Mikäli kesäisin näyttää, ettei lohta tule riittävää määrää, tulee pyyntikausi lopettaa aikaisemmin kuin elokuun lopulla. Tällainen malli on käytössä jo Norjassa. Ruotsissa käytössä on kalastajakohtaiset kiintiöt Lainionjoella, jossa pyydetään saman väylän lohta. 1990-luvulla Lipposen ja Hemilän mallissa päästettiin laskennallisesti puolet lohista jokeen, ennen kuin jokisuupyynti alkoi. Lisäksi edellisen kesän pyytämättä jääneitä lohia ei voinut lisätä seuraavan kesän kiintiöön. Eihän ampumatta jääneitä hirviäkään voi lisätä seuraavan vuoden kiintiöön. Tornion-Muonionjoki on toipunut aikaisemmasta lähes totaalisesta lohikadosta ja nyt on aika jälleen herätä tilanteeseen ja huolehtia lohen pääsystä jokiin, Simojokea unohtamatta.

Tavoitteena on edelleen palauttaa lohi Kemijokeen!