Uusi Rovaniemi-lehden kolumni 14.12.2023

Suomen edelleen laskevat Pisa-tulokset eivät tulleet yllätyksenä kenellekään. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään, sillä lievää laskua on ollut jo 90-luvun lopulta saakka. Pisa-tulosten laskuun ei ole mitään yhtä yksittäistä selittävää tekijää. Etenkin peruskoulu heijastelee aina yhteiskunnan yleistä tilannetta ja olosuhteita. Pitkään peruskoulu pystyi vastaamaan moniin haasteisiin ja tasasi monella tapaa yhteiskunnallisia eroja.

Vanhempien kasvatusvastuu on siirtynyt yhä enemmän yhteiskunnan vastuulle. Varhaiskasvatus ja peruskoulu on joutunut ottamaan vastuuta perheille kuuluvista tehtävistä. Lapset tarvitsevat aina itseään vahvemmat vanhemmat ja kaveri-vanhemmuus tuottaa lapsille turvattomuutta. Vanhempien ihmisten kunnioituksen puute heijastelee myös opettajien auktoriteetin murentumista. Kun vielä lasten vanhemmat kyseenalaistavat opettajien auktoriteettia, pätevyyttä ja koulun tapaa hoitaa opetusta, ollaan jo todella huonolla kehityksen tiellä. Lapsilta ja nuorilta tulee vaatia ponnisteluja ja pitkäjänteisyyttä jo pienestä alkaen, koska sitä elämä on, ponnistelua. Onnistuminen vahvistaa lapsen itsetuntoa, tietoa siitä että minä opin, osaan ja pärjään.

Opettaja-lehti haastatteli minua elokuun 2023 numeroonsa ja kerroin tässä jutussa peräänkuuluttavani laajaa yhteiskunnallista keskustelua peruskoulun tilasta. Tarvitaan kouluille arvojen ja auktoriteetin palautus ja
vanhemmille vastuu lasten käyttäytymisestä. Kouluihin tulee saada työrauha ja mahdollisuus keskittyä perusasioihin. Opetussuunnitelman perusteet uudistettiin 2014 ja näihin perusteisiin tulee tehdä karsintaa ja tiivistystä. Inkluusio ei toimi. Pienryhmät ja erityisluokan tarvitaan takaisin.

Hallitusohjelmassa on useita hyviä kirjauksia tilanteen parantamiseksi. Peruskouluun panostetaan 200milj. euroa ja oppimisen tuen uudistamiseen 100milj. euroa. Äidinkielen ja matematiikan opiskeluun lisätään kolme vuosiviikkotuntia. Hallitusohjelmassa on kirjaus koulujen kännykkäkiellosta. Ruotsissa on myös hallituksen pöydällä esitys, jossa kännykät laitettaisiin parkkiin koko koulupäivän ajaksi. Mielestäni nyt tarvitaan vaikuttavia toimenpiteitä, joilla oppilaiden koulupäiviin saadaan lisää rauhaa ja keskittymiseen paremmat mahdollisuudet.

Helsingin yliopiston kehityspsykologian lehtori Aino Saarinen totesi väitöskirjassaan (2020), että digitaalisuus ja itseohjautuvuus heikentävät oppimistuloksia. Tutkimuksessa jopa todettiin, että mitä enemmän digilaitteita käytettiin matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä, sitä huonommat tulokset olivat Pisa-testeissä. Väitöskirja aiheutti pienimuotoisen kohun ilmestyessään.

On aika muuttaa suuntaa, sillä haluamme edelleen Suomeen maailman parhaan peruskoulun.


PS. Kahdeksan kuukautta kansanedustajuutta takana, paljon
työtä, yllättävää ja uutta on matkalle jo mahtunut. Olen kiitollinen saadessani
tehdä tätä työtä teidän kaikkien lappilaisten hyväksi. Oikein hyvää ja
rauhallista joulun aikaa sekä valoisaa ja onnellista uutta vuotta 2024!





Lapin asiat koetaan tärkeäksi! On aika nähdä Suomi uusin silmin.

Hallitus vahvisti vastikään julkistetussa budjetissaan tärkeitä hankkeita Lappiin. Töitä on tehty hallitusohjelman kirjauksien osalta Lapin puolesta laajalla rintamalla. Työ useiden toimijoiden kesken ja yhteinen viesti oli suureksi avuksi hallitusneuvotteluissa. Olen erityisen iloinen, että tämä työ on tuottanut tulosta ja budjetista löytyy useita Lappia koskevia kirjauksia.

Vaikka valtiontalous on erittäin huonossa tilassa, haluaa hallitus edistää järkeviä hankkeita. Hallitusohjelma ei ole täydellinen, mutta elinkeinojen, turvallisuuden ja huoltovarmuuden edistäminen ovat keskiössä.

Lapin maakuntakentille lennetään jatkossakin. Lennot on turvattu hallituksen päätöksellä tuetusti ainakin vuoteen 2026 saakka. Lennot ovat erittäin tärkeä osa Lapin elinvoimaa ja kasvavaa kysyntää matkailun ja teollisuuden näkymien osalta.

Lapin yhteydet muiltakin osin ovat keskiössä. Tornio-Kolari radan sähköistämiseen on varattu suunnittelurahaa 7,5 miljoonaa euroa. Muuttuneen geopoliittisen tilanteen ja Lapin huikean elinkeinopotentiaalin vuoksi tulee ratayhteyksiä miettiä koko Suomen turvallisuuden kannalta jatkossa aina Norjan Narvikiin saakka. Rovaniemellä järjestetyssä Barents konferenssissa Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteiset liikennehankkeet ja yhteydet olivat mukana keskusteluissa.

Valtatie 4 uudistaminen Hirvas-Vikajärvi löytyy myös budjetista ja tähän on varattu 4,6 miljoonaa euroa. Ennätysmäärä rahaa on haettu myös Military Mobility- hankkeisiin. Toisessa lisätalousarviossa osoitetaan rahaa liikenneväylien parantamiseen erityisesti Lappiin.

Perussuomalainen eduskuntaryhmä nimesi minut parlamentaariseen Liikenne 12 suunnitteluryhmään. Viime kaudella tässä ryhmässä ei ole ollut yhtään lappilaista jäsentä. Liikennesuunnitteluryhmässä tulee suunnitella liikenneverkkotarpeita tasapuolisesti koko Suomeen. Tärkeää on tuoda pohjoisen ääni pöytään.

Hallitus käynnistää myös Pohjoisen ohjelman ja sen osalta meillä onkin tehty jo hyvää työtä Lapin liitossa, kauppakamarissa ja kunnissa. Kiitän kaikkia teitä erittäin hienosta yhteen hiileen puhaltamisesta ja onnistumisesta. Vain yhteisellä viestillä ja tavoitteella Lappi pärjää entistäkin paremmin. Eihän parempaa maakuntaa ole! Arvo Ylitalon laulussa, Tunturitiellä, lauletaan; ”Yli aavan on valo yön auringon, yli virran vie suven tuoksuinen tie. Kuka löytää sen, sitä kulkee ken, sitä turhaan etsii maan kiireinen. Kuka oivaltaa sitä taivaltaa, kuka löysi sen löys kauneuden”

Liikenne 12

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä nimesi minut valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman (Liikenne 12) valmistelun parlamentaariseen työryhmään kaudelle 2023-2025.

Olen äärimmäisen iloinen ryhmältäni saamastani luottamuksesta. Edellisellä kaudella työryhmässä ei ollut yhtään lappilaista kansanedustajaa.

Tuntuu, että Suomessa on viimein ymmärretty Pohjoisen merkitys, niin kansantalouden, kuin huoltovarmuudenkin osalta. Uskon, että työryhmässä pystyn edistämään Lapin ja lappilaisten ihmisten turvallisuutta, työtä ja hyvää elämää.

Vaelluskalat ovat tärkeä osa Lapin luontoa

Hallitusohjelmassa halutaan parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita. Myös Nousu-ohjelmaa jatketaan ja kehitetään. Tavoitteenamme on ennallistaa virtavesiä. Vähämerkityksellisiä vesivoimaloita puretaan ja vesistöjä palautetaan luonnontilaan. Tahtotila on sujuvoittaa kalatiehankkeiden etenemistä sekä mahdollistaa kokeiluja ja pilotointeja.

Lapin vapaiden lohijokien osalta meillä on huolia. Tenojoella kalastuskielto vaikuttaa paikallisten elinkeinoihin. Tenojoen lohi on rauhoitettu jo kolmatta kesää peräkkäin. Lohimatkailu ja lohestus on merkittävä osa Lapin ihmisten elämää. Kalastuskiellolla on saatu lohia nousemaan enemmän jokeen. Dramaattinen lohiluvun pudotus johtuu tutkijoiden mukaan kuitenkin muista syistä kuin kalastuksesta joella. Atlantinlohi ei jostain syystä selviä merellä yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Syyksi on epäilty kalastusta, veden lämpötilaa meressä, ravintotilannetta, saalistusta ja kalatauteja. On syytä selvittää tarkemmin mistä on kyse. Toiveissa on, että lohi saadaan pian palaamaan siinä määrin jokeen, että paikallisten kalastaminen voi jatkua ja elinkeinot toipuvat.

Torniojoella on ollut huono lohikesä. Näyttää huolestuttavasti siltä, että joella ei saavuteta lähellekään 50 000lohen kutukantatavoitetta. Joesta näyttää puuttuvan kahden merivuoden (5-7kiloiset) lohet, jotka muodostavat suurimman osan nousulohista. Vuonna 2022 jokeen nousi erittäin vähän yhden merivuoden lohta, eli kosseja. Huolena on, että ensi vuonna ei tule myöskään suuria (yli kymmenkiloisia), kolmen merivuoden lohia. Tämäkin on tutkittava perusteellisesti ja tarvittavia rajoituksia, niin merelle kuin joelle on tehtävä etupainoisesti. Lohi vaeltaa Perämerellä pääsääntöisesti Pohjanlahden rannikkoa ja Ruotsissa lohi pyydetään lähinnä jokisuulta. Rysäkalastuksen rajoittaminen tai poistaminen merellä ratkaisee paljon. Hylkeen metsästykseen on panostettava ja kehitettävä hylkeestä saatavien hyödykkeiden kotimaista tuotantoa. Lohi kyllä pääsee jokeen mikäli sitä ei ole pyydetty merellä ennen tätä.

Myös joelle tarvitaan joustavat säännöt. Mikäli kesäisin näyttää, ettei lohta tule riittävää määrää, tulee pyyntikausi lopettaa aikaisemmin kuin elokuun lopulla. Tällainen malli on käytössä jo Norjassa. Ruotsissa käytössä on kalastajakohtaiset kiintiöt Lainionjoella, jossa pyydetään saman väylän lohta. 1990-luvulla Lipposen ja Hemilän mallissa päästettiin laskennallisesti puolet lohista jokeen, ennen kuin jokisuupyynti alkoi. Lisäksi edellisen kesän pyytämättä jääneitä lohia ei voinut lisätä seuraavan kesän kiintiöön. Eihän ampumatta jääneitä hirviäkään voi lisätä seuraavan vuoden kiintiöön. Tornion-Muonionjoki on toipunut aikaisemmasta lähes totaalisesta lohikadosta ja nyt on aika jälleen herätä tilanteeseen ja huolehtia lohen pääsystä jokiin, Simojokea unohtamatta.

Tavoitteena on edelleen palauttaa lohi Kemijokeen!

Suomi elää puusta ja päästä!

Tämä sanonta pitää sisällään monia merkityksiä.


Suomalainen metsän kansa laulaa: ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!” ja lausuu ”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

Iso osa kulttuuristamme, kuten kirjallisuudesta, kietoutuu metsiin, vihreään kotiin, joka on antanut suojan ja elannon. Puu on tarkoittanut meille myös metsäteollisuuden avulla pystyssä pidettyä kansantaloutta. Olemme hoitaneet metsiämme hyvin, vaikka virheitäkin on aikanaan tehty. Näistä virheistä on kuitenkin opittu ja olemme edelläkävijöitä kestävässä metsän käytössä. Olemme siis käyttäneet päätämme.

Tämä puusta eläminen on kuitenkin lähestulkoon päättömän,
Brysselissä tapahtuvan ideoinnin ansioista vaikeutumassa. EU haluaa luoda omat mittarit hiilinieluillaan ja ennallistamisellaan, sekä päättää puolestamme, miten saamme käyttää metsiämme ja kuinka paljon. Brysselissä ei olla suuremmin kiinnostuneita ymmärtämään, että suomalaiset omistavat suuren osan metsistä, eikä heillä tulisi olla mitään sanomista yksityisen omaisuuden käyttöön.


Arvostetun Science-tiedelehden tuoreessa tutkimuksessa laskettiin, miten hakkuista luopuminen maailmanlaajuisesti vaikuttaisi metsien hiilivarastoihin. Laskelmien tuloksena oli, että hiilivarastot eivät juurikaan
kasvaisi nykyisestä. Toinen kysymys on luonnon monimuotoisuus, jota sitäkin halutaan mitata Brysselistä käsin. Asia on todella tärkeä ja meidän tulee huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Keinot tähän löydämme kuitenkin omasta takaa. Tiesittekö muuten, että hakkuuaukealla on kaikista runsain määrä eliöitä.

Ihminen on aina raivannut elintilaa itselleen. Nykyisen kiilusilmäisen yksittäisten kompensaatioiden ja nielulaskelmien sijaan tulisi keskittyä katsomaan isoa kuvaa. Maailman räjähdysmäiselle väestönkasvulle ei olla halukkaita tekemään yhtään mitään. Maapallolla on kertakaikkisesti liikaa elintilan raivaajia. Tämä tarkoittaa yhä enenevissä määrin tilan raivaamista metsiltä ruoantuotannon käyttöön. Peltojen määrän lisääntyessä maan vedensitomiskyky heikkenee, mikä osaltaan edesauttaa tulvien syntymistä.


Meidän tulee tukea metsätalouttamme omalla päällämme. Tämä
tarkoittaa tutkimus- ja kehitysinnovaatioiden tukemista, puurankentamisen
lisäämistä, muovin korvaavien tuotteiden kehittelyä, uudenlaisten
sellupohjaisten vaatteiden valmistamista ja listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.
Perinteinen hirsi- tai puutalo sitoo hiilen pitkäksi aikaa. Siinä meille hiilinielua.


Selvää ainakin on, että meidän tulee alkaa käyttää paremmin
päätämme, jotta emme ajaudu maksamaan Brysselin ideoimaa kompensaatiota
Italialle metsiemme kyvystä sitoa hiiltä!

11145 KERTAA KIITOS LAPPILAISET!

Hyvät lappilaiset,

Suomi on valinnut itselleen kansanedustajat tulevaksi neljäksi vuodeksi. Lappilaiset äänestivät vaaleissa kuusi edustajaa Arkadianmäelle. Olen sydämestäni, nöyrän kiitollinen teille kaikille lappilaisille saamastani historiallisen suuresta äänimäärästä ja luottamuksesta. Tämä valtava äänimäärä tuo mukanaan myös vastuun, vastuun tehdä töitä koko Lapin väestön eteen.


Edessä oleva kausi ei taatusti tule olemaan helppo millään mittarilla katsottuna. Valtiolla on velkaa enemmän kuin koskaan. Me päättäjät tarvitsemme kylmää päätä ja lämmintä sydäntä päätöksiä tehdessämme.


Pohjoisen Suomen merkitys sekä poliittisesti että taloudellisesti on kasvanut. Pohjoisella, etenkin Lapilla on mahdollisuus toimia Suomen talouden kasvun veturina. Pohjoisen maakuntaliitot, kunnat, korkeakoulut, kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt ovat esittäneet yhdessä Pohjoisen ohjelman, joka toimisi valtioneuvosto tasoisena ohjelmana. Ohjelman tarkoitus on vahvistaa pohjoisen asemaa geopoliittisesti ja hyödyntää kestävällä tavalla pohjoista osaamista, energiaa, logistiikkaa, luonnonvaroja ja kansainvälisiä yhteyksiä.


Tämän kolumnin ilmestymispäivänä vietetään valtiopäivien avajaisia. Toiveena ja tavoitteena on saada Suomeen vahva hallitus. Puolueemme Perussuomalaiset tekee kaikkensa, jotta pääsemme kantamaan vastuuta Suomen asioista. Tätä ei kuitenkaan tehdä hinnalla millä hyvänsä. Meille on tärkeää pitää syrjäseutujen puolta, asettaa suomalainen ykköseksi omassa maassaan ja saada työn tekeminen ja yrittäminen kannattavaksi.


Olen käytettävissänne hyvät lappilaiset. Minut tavoitat eduskunnan sähköpostin kautta tai puhelimitse. Ollaan kuulolla!

Lapin lasten psykiatrinen hoito kuntoon!

Lapin hyvinvointialueen hallitus käsitteli viime syksynä (ja useaan otteeseen) Lapin lasten psykiatristen palvelujen järjestämistä. Lapista lähetetään tälle hetkellä tahdonvaisteiseen hoitoon Ouluun lapset. Lasten palveluille on tilat uudessa LKS investoinnissa. Hoito tulee saada tänne lähelle perheitä!

Ennaltaehkäiseviin palveluihin tulee panostaa, mutta osastohoidosta ei voida kokonaan luopua. Lapset ja nuoret ovat usein entistä huonokuntoisempia ja tarvitsevat apua. Tämä järjestely vaatii lisävirkojen perustamista. Nämä ovat kuitenkin niitä tärkeimpiä virkoja, tärkeämpiä kuin yksikään johtajan virka.

LKS investointi on muutenkin vastatuulessa. Teho-osastoille on suunniteltu uudet tilat. Vanhat ovat ahtaat, epäkäytännölliset ja työsuojelu on jo niistä useaan otteeseen huomauttanut. Henkilökunta on väsynyt tilanteeseen. Puolustan LKS uuden teho-osaston perustamista. Ei voi olla niin, että hyvinvointialueuudistus pysäyttää Lapin keskussairaalan kehittämisen!

Lapin keskussairaalan puolustaminen on koko Lapin asia!

Sara Seppänen, Lapin hyvinvointialueen hallituksen jäsen

Meri-Lapin menestys on koko Lapin etu

Länsi-Pohjan keskussairaalan tulevaisuudesta ja palveluista on käyty vilkasta keskustelua jo vuosien ajan niin puolesta kuin vastaan. Meri-Lapin alueelle keskussairaalan toiminnan jatkuminen on tärkeää, niin alueen monipuolisen teollisuuden, kuten elinvoimankin suhteen. Sosiaali- ja terveysalalla toimintojen keskiössä lähtökohtana on aina ihminen, jonka ympärille toiminnot ja palvelut rakentuvat.


Teollisuuden näkökulmasta Länsi-Pohjan keskussairaalan olemassaolo on ensiarvoisen tärkeää . Meri-Lapin alueella teollisuuden keskittymä on huomattava verrattuna muuhun Suomeen. Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas on valmistuessaan pohjoisen pallonpuoliskon tehokkain puuta jalostava laitos ja samalla Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi. Outokumpu Oyj:n omistama Tornion terästehdas on yksi maailman suurimpia ruostumattoman teräksen tuotantoyksiköitä. Lisäksi Outokumpu Oyj:n tytäryhtiön Outokumpu Chrome Oy:n omistama Kemin kaivos on ainoa kromikaivos Euroopan Unionin alueella ja Suomen suurin maanalainen kaivos. Kuituyhtiö Infinited Fiber Company kuitutehtaan rakentaminen Kemin Veitsiluotoon on määrä käynnistyä syksyllä 2023. Kemissä sijaitseva Kemin Satama kattaa 8% koko Suomen viennistä sekä palvelee Suomen lisäksi Ruotsin ja Norjan kaivosteollisuuden tarpeita.


Länsi-Pohjan keskussairaala perustettiin vuonna 1938 ja sairaalaa käytettiin sotien aikana saksalaisten joukkojen sotasairaalana. Sairaalan palveluista osa ulkoistettiin Mehiläinen Länsi-Pohjalle 2017. Lisäksi keskussairaalan yhteyteen on rakennettu vasta viime vuonna Länsi-Pohjan uusi psykiatriatalo, joka on tunnettu ja arvostettu käyttämästään Keroputaan hoitomallista. Sairaalan toiminnot ovat laajat ja kattavat. Henkilöstön työurat ovat pitkiä ja ammattitaito vailla vertaansa.


Olemme valtakunnallisesti erittäin huolestuttavassa ja haastavassa tilanteessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tulevaisuuden ja terveydenhuollon palvelujen suhteen. Ala ei houkuttele, työntekijät siirtyvät alalta muihin työtehtäviin ja henkilöstövaje ja siitä aiheutuva kuormitus syö henkilöstön jaksamista koko ajan. Taloudelliset haasteet luovat entistä enemmän painetta työn ja palvelujen suunnitteluun ja tuottamiseen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että Suomella on edessä vakavia haasteita väestön ikääntymisen suhteen ja palvelujärjestelmän kyky tunnistaa piilossa olevaa palveluntarvetta on riittämätön. Palvelujen ja sairaaloiden vähentäminen ei siis ole millään tavoin ratkaisu tilanteessa, jossa nyt ja tulevaisuudessa olemme. Tarvitsemme Länsi-Pohjan keskussairaalan olemassaoloa ja osaamista, jotta palvelumme pysyvät asiakaslähtöisinä ja laadukkaina.


Länsi-Pohjan keskussairaalassa työskentelevä henkilöstö on tunnettu osaamisestaan ja arvoistaan. Tässä vaikeassa tilanteessa tulisikin entistä enemmän panostaa siihen, millä toimilla varmistamme sen, että nämä osaajat toimivat hyvinvointialueellamme jatkossakin. Meillä ei ole varaa menettää yhtään hoitoalan henkilöä toisille hyvinvointialueille. Tarvitsemme kaksi sairaalaa myös koulutuksen näkökulmasta. Mikäli harjoittelupaikkoja vähennetään, on sillä suora vaikutus alalta valmistuvien määrään ja koulutuksen vetovoimaan.


Hyvinvointialue on me kaikki, jotka täällä Lapin alueella asumme. Meidän tulee yhdessä rakentaa ja kehittää hyvinvoiva Lappi. Vaikka haasteita ympärillä riittää, uskon vahvasti, että yhdistämällä tietomme ja taidot saamme asiat toimiviksi ja kaikkia Lapin asukkaita palveleviksi.


Päivi Heiskanen (Kemi)

Sara Seppänen (Rovaniemi)

EU-politiikka tulee tervehdyttää

Yhtenäinen, vakaa ja menestyvä Eurooppa on Euroopan Unionin alkuperäinentarkoitus. Paljon on tapahtunut sitten Suomen kansanäänestyksen ja liittymisenvuonna 1994 jälkeen. Suomalaisista 56,9 prosenttia äänesti puolesta. EU-jäsenyys alkoi 1. tammikuuta 1995.

Eurooppaa yhdistävät kristillisen arvopohjan muovaamat länsimaiset arvot; vapaus, tasa-arvo, demokratia ja ihmisoikeudet. Suomi kuuluu ehdottomasti länteen ja Eurooppaan.

Mutta. EU on muuttunut erilaiseksi yhteisöksi kuluneiden vuosien aikana. Byrokratian lisääntyminen on kuvaava sana tapahtuneelle. Brysselin sanelupolitiikka on yhä vain kasvamassa. Britannian irtauduttua EU:sta on pienissä jäsenmaissa kuten Tanskassa, Unkarissa ja Itävallassa on kyllästytty komission sanelupolitiikkaan ja alettupainottaa suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteiden merkitystä kaikissa EU:ntulevissa uudistuksissa.

Suomi on politiikallaan mielistellyt komissiota ja politiikkaamme leimaamallioppilaan rooli. Olemme suostuneet huonoihin kompromisseihin, jolloin Suomi harvoin äänestää neuvostossa enemmistön kantaa vastaan. EU tulee palauttaa takaisin rooliinsa, joka sille on alun perin määrätty, toimimaan yhteistyö- ja kauppaliittona. Jäsenmaiden varojen käytöstä se ei voi määrätä, etenkään toisten valtioiden eduksi.

Seuraavaa velkapakettia valmistellaan jo. Se kulkee nimellä suvereniteettirahasto. Minä en hyväksy enää yhtään velkapakettiasuomalaisten maksettavaksi. EU:n on peräännyttävä liittovaltiokehityksestä, irrotettava pitkät kyntensä Suomen metsistä ja kansallisesta päätösvallasta ja palautettava EU valtiot tahoillaan hoitamaan omia velkojaan.

EU on nähty rauhanliittona. EU:n tuoman turvan merkitys vähenee Suomelle, koska NATO antaa jatkossa turvatakuut meille. Kysymys kuuluu, millä ehdoilla jatkamme jäsenvaltiona? En kannata eroa EU.sta, mutta EU:n toiminta on saatava terveelle pohjalle. Näin ei voi jatkua.

3.3.2023

Sara Seppänen, eduskuntavaaliehdokas PS.


Järkeä EU:n direktiiveihin!

Järkeä EU:n direktiiveihin!

Tänään aamulla pakkasta oli -30 astetta!Suomalaisten kotien lämmitys vie enemmän energiaa kuin Keski- saati Etelä-Euroopassa. Mitkään näkemäni energialaskelmat eivät huomioi Pohjolan kylmää ilmastoa!

Samoja energiatehokkuuslukuja ei voi siis vaatia läpi koko EU:n, vaan alueelliset erot on huomioitava!

Jos haluat stopin tälle hulluudelle, äänestä 2.4. Älä nuku!

Suomalainen koulu takaisin maailman parhaaksi!

Viimeaikainen keskustelu Suomen koulujen tilasta ja oppimistuloksien laskusta on ainoastaan lisännyt koulujen harteille lisättävää vastuuta. Kysymys kuuluu, missä on perheiden vastuu? Kukaan ei ole tätä muistanut mainita. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja koulun tehtävä on tukea tässä tehtävässä vanhempia.

Täysin selvää on, että kouluilla ja opettajilla tulee olla riittävät keinot puuttua ongelmakäyttäytymiseen ja osoittaa selkeästi että kouluissa on noudatettava rajoja. Rajat ovat rakkautta.

Jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta, myös opetuksen ja koulun suhteen. Vanhemmilla on oikeus valita lapsilleen koulu. Helsingissä suunnitellaan painotusluokista luopumista. Tämä ei ole oikea ratkaisu poistaa koulujen eriytymistä ja segregaatiota. On väärin poistaa muilta lapsilta oikeus opiskella esimerkiksi musiikkia tai liikuntaa harrastuneisuuden mukaan sillä perusteella, että halutaan tasata koulujen eriytymistä oppimistulosten osalta.

Maahanmuuttajataustaisten lasten on hyvä oppia riittävät suomen kielen taidot ennen siirtymistä normaaliin opetukseen.

Mietin usein, että mitä ns. tavallinen, suomea puhuva lapsi saa kun tarvitsee apua. Lisäresurssit S2 oppilaille ja maahanmuuttajalapsille ovat varmasti tarpeen, mutta tämä ei saa olla pois muista resursseista. Pienemmän haasteen parissa koulua käyvä ns. tavallinen lapsi saa hyvin harvoin esimerkiksi erityisopettajan tukea.

Opettajille tulee antaa rauha opettamiseen ja lapsille oppimiseen. Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli lapsen kehityksessä. Kasvatusalan ammattilaisena katson, että päiväkoti-ikäisen lapsen tärkein tehtävä on leikki ja sosiaalistuminen. En kiirehtisi asettamaan tavoitteita lapsen oppimisen suhteen tässä vaiheessa. Lukutaito lähtee liikkeelle jo aivan pienellä lapsella siitä, että hänelle luetaan, tarinoidaan ja hänen kanssaan keskustellaan. Alkuopetuksessa etenkin, digihömpän sijaan tulee keskittyä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Käsin kirjoittamisen taitoa ei saa päästää katoamaan. Myös lukiolaiset ovat todella väsyneitä digimateriaaleista opiskelemiseen ja oppikirjat onkin palautettava mahdollisimman laajasti käyttöön. Laite ei korvaa kynää ja paperia.

Inkluusio on kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Erityisluokat ja pienryhmät on palautettava. Tämä on jokaisen oppilaan oikeus.

Ammattikoulutuksen osalta on palautettava duunari-ammatit kunniaan! Emme tarvitse lisää korkeasti koulutettuja vaan ammattilaisia useille eri aloille. Ammattikoulutuksen lähiopetusta on lisättävä ja itseohjautuvuutta vähennettävä. Useiden ammattikoulutuksen alojen osalta koulutuksen kestoa voitaisiin tiivistää esim. kahteen vuoteen. Valtiolla on oltava vahva ohjaus koulutettavien määriin, sijoittautumiseen ja tarpeisiin tulevaisuuden näkymien perusteella.

Paljon on tehtävää, mutta suomalaisen koulun suhteen emme saa luovuttaa. ����

Sara Seppänen 25.2.2023

Onko kaivosjätteiden kierrättämiseen nyt kotimainen ratkaisu?

Tässä kirjoituksessa on uutinen ja vieläpä lappilainen sellainen. Kaivosjätteiden kierrättämiseen on kehitetty ratkaisu Lapissa.

Kaivosyhtiöiltä tulee vaatia luonnon ja ympäristön kunnioittamista. Olen ilahtuneena seurannut kotimaisen kaivosyhtiön tapaa kehittää ratkaisuja kaivosalaa koskeviin ongelmiin. Uusia ratkaisuja on kehitteillä kaivosjätteiden kierrätykseen.

Myös kaivoksien jätevesien käsittelyyn on uusia ja tehokkaampia menetelmiä. Uudet ratkaisut esimerkiksi kaivoksen jätevesistä mm. sulfaattia ja typpeä sisältävän suodoksen sitomiseen betonin sisälle on erittäin mielenkiintoinen ratkaisu. Olisiko tässä myös ratkaisu useiden sulfidimalmikaivosten jätevesiongelmaan?

Poissulkeva ajattelu kaivosteollisuuden suhteen sekä luonnon ja elinkeinojen voimakas vastakkainasettelu ei tuota hyvää lopputulosta. Se ei auta ympäristön suojelua saatikka Lapin elinvoiman edistämistä. Ruotsissa asiat osataan sovittaa yhteen, miksei meilläkin?

Kirjoitin vuonna 2019 Lapin kaivospolitiikan älyttömyydestä. Ulkomaiset yhtiöt kierrättävät tuotot sisaryhtiöidensä kautta, jolloin todellinen hyöty menee usein esimerkiksi Kanadaan. Tarvitsemme työtä ja sen mukanaan tuomaa elinvoimaa. Hyötysuhteen tulee olla kotimaan kannalta nykyistä parempi.

Suomessa tulisi rakentaa investointirahastoa kotimaiselle kaivosteollisuudelle. Meidän tulee saada myös verotettava hyöty voimakkaammin kaivospaikkakunnille. Ĺapissa on kotimainen ja maailmalla palkittu kaivosyhtiö, joka on edelläkävijä kiertotalouden osaajana. Kaivosmetallien kierrätys on tulevaisuutta. Kuinka monella suomalaisella on pino vanhoja puhelimia kotona laatikossa? Nämäkin metallit tulee saada hyötykäyttöön.

Torniossa pääpaikkaa pitävä Tapojärvi on kehittänyt ratkaisuja kaivosjätteiden kierrättämiseen. Lapin elämän edellytysten varmistamiseksi tarvitsemme monipuolista elinkeinopolitiikkaa. Pragmaattinen, faktoihin perustuva lähestymistapa asioihin on mielestäni järkevää myös kaivospolitiikan ja matkailun yhteensovittamisen suhteen.

Sara Seppanen, Lapin liiton valtuuston puheenjohtaja, Perussuomalainen eduskuntavaaliehdokas

Sukupuoli ei ole vain ilmoitusasia

Ajattelen että ihminen on syntyessään hyvä ja täydellinen sellaisena kuin on. Meidän tulisi kasvattaa myös lapsemme ajattelemaan näin.

Ajattelen, että sukupuolien sisällä on paljon vaihtelua siinä, millaisia naisia ja miehiä on olemassa. Katson kuitenkin, että biologisella sukupuolella on väliä. Naisen ja miehen kehot toimivat aivan eri hormoneilla. Mikäli sukupuolta lähdetään vaihtamaan, tulee tähän prosessiin sisältyä lääketieteellinen prosessi, jossa lääkäri voi tutkia henkilön joka haluaa vaihtaa sukupuolensa. Vaihdon ei tulisi olla ilmoitusasia. Viimeisinä vuosina trans-leikkauksia katuvien määrä on lisääntynyt.

En kannata näkemystä, jonka mukaan biologisella sukupuolella ei olisi mitään merkitystä. Esitetty trans-lain uudistaminen vain lisää epäkohtia ja ongelmia. Laki sisältää paljon väärinkäytön mahdollisuuksia ja tästä on jo paljon esimerkkejä maista, joissa sukupuoltaan voi vaihtaa helposti.

Kokoomus esitti lakiin lisäyksen, jonka mukaan sukupuolta voi vaihtaa vain kerran vuodessa. Tämä kuulostaakin aivan absurdilta, eikä millään tavalla tehnyt laista hyväksyttävämpää. Onneksi lakiesitystä ei ulotettu alaikäisiin.

Tämä lakiesitys ei ole hyvin valmisteltu. Se ei ole hyvä laki

25.1.2023, Sara Seppänen

Laitetaan päivystys kuntoon!

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden alusta. Haasteet terveydenhuollon osalta eivät ole kuitenkaan hävinneet mihinkään. Olemme lukeneet, kuinka ympäri Suomea päivystykset ovat ruuhkautuneet ja suurissa vaikeuksissa.


Päivystykset ovat ruuhkautuneet jatkohoitopaikkojen vähyyden vuoksi. Vanhusten hoidon paikkoja on aivan liian vähän. Tämä ongelma on valtakunnallinen. Toinen ongelma, etenkin Rovaniemellä on terveyskeskuksen avovastaanottojen haasteet. Selvää on, että tarvitessaan apua ja hoitoa, ihminen menee sinne, mistä apua saa. Mikäli terveyskeskus ei palvele, hakeutuvat potilaat päivystykseen. Kaikilla ei ole käytettävissä työterveyshuoltoa tai mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluita.


Olen esittänyt ensimmäisen kerran vuonna 2020, että Muurolan sairaalan tiloja otettaisiin vanhustenhoidon käyttöön. Kirjoitin aiheesta 23.12.2020 Lapin Kansassa. Muurolaan ollaan nyt perustamassa paikkoja, mutta vain väliaikaisesti. Meidän tulee saada kuitenkin pysyviä ratkaisuja vanhusten hoidon paikkojen lisäämiseksi. Tilanne on samankaltainen ympäri Lappia.


Lapin keskussairaalan päivystystä haastaa myös turistien suuri määrä. Olemme kaikki todella iloisia elpyneestä matkailusta ja otamme ilomielin Lappiin matkailijoita ja heidän mukanaan tuomat tulovirrat.


Päivystyksen haasteiden ratkaisemiseksi olen esittänyt aluehallituksen kokouksessa 18.1.2023. että Rovaniemelle perustetaan hyvinvointialueen, matkailualan toimijoiden ja yksityisten terveydenhuollon palvelujen tuottajien kesken toimintamalli ulkomaisten matkailijoiden palvelujen järjestämiseksi. Yksityiset terveydenhuollon palveluntuottajat voisivat järjestää päivystyksen kaltaista palvelua yhteisvoimin. Matkailualan toimijat voisivat informoida tästä palvelusta matkailijoita. Nopea hoito ja apu on myös Rovaniemen matkailukaupungin maineen kannalta todella tärkeä asia.


Yksityisillä toimijoilla on paremmat maksukäytännöt ja vakuutusyhtiölaskutus on arkipäivää. Yksityisillä on myös suoralaskutussopimuksia kansainvälisten vakuutusyhtiöiden kanssa. Toinen vaihtoehto on, että asiakas maksaa laskun luottokortiltaan ja hakee rahoja vakuutusyhtiöltä jälkikäteen.


Vakavasti loukkaantuneet ja sairaalahoitoa vaativat potilaat tottakai jatkossakin hoidettaisiin LKS päivystyksessä.


Tärkeinpänä lopuksi: Lapsille tulee saada oma päivystys Lapin keskussairaalaan. Useissa kaupungeissa toimii jo erillinen lasten päivystys. Pienet lapset eivät joudu enää jonottamaan. Toivon, että samanlainen palvelu saataisiin myös Länsi-Pohjan sairaalaan. Siitä asiasta päättää kuitenkin palvelunjärjestäjä, eli Mehiläinen Oy.


Sara Seppänen, Lapin liiton valtuuston puheenjohtaja, Aluehallituksen jäsen (PS)

Kouluväkivaltaan etsittävä uusia keinoja

Suomen koulujen tilasta on syytä olla huolissaan. Tilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa erittäin huolestuttava. Voidaankin kysyä onko peruskoulu jo menettämässä otteensa kasvatustehtävässä? Koulukiusaamisen sijasta voidaankin puhua jo kouluväkivallasta. Tämä lisääntynyt väkivaltainen käyttäytyminen ei liity vain kouluihin, vaan näkyy myös kaduilla ja kaikkialla nuorten elämässä.


Lisääntyneen väkivallan myötä koulujen keinot puuttua siihen ovat riittämättömät. On syytä pohtia uudenlaisia keinoja vaikuttaa kiusaamisen tai väkivallan loppumiseen. On opetuksen järjestäjän velvollisuus huolehtia jokaisen lapsen oikeudesta turvalliseen koulunkäyntiin.


Moni vanhempi valitettavasti kokee, ettei kiusaamista ja väkivaltaa ole otettu tosissaan koulun puolesta. Uskon, että jokainen kasvatusalan ammattilainen haluaa tehdä parhaansa ongelman kitkemiseksi. Opettajat välittävät oppilaistaan. Tarvitaan kuitenkin uudenlaiset linjaukset ja ohjeistus asiaan puuttumiseksi.


Varhaiskasvatuksesta lähtien tulee aggressiiviseen käyttäytymiseen puuttua, sillä ongelmat yleensä pahenevat lapsen kasvaessa. Viranomaisten välinen yhteistyö on tärkeää ja useissa kunnissa on käytössä K0-toimintamalli, jossa ulkopuolinen viranomainen tulee koulun, oppilaiden ja vanhempien avuksi selvittämään kiusaamistapauksia. K-0 toiminta on Aseman Lapset ry:n kiusaamiseen puuttuva työmuoto, joka vastaa pitkittyneisiin ja haastaviin konflikteihin, joihin sisältyy usein myös rikokseksi määriteltäviä tekoja. Myös poliisin ennalta estävän toiminnan ryhmä on mukana kiusaamistapauksissa etenkin silloin, kun asiasta on tehty rikosilmoitus. Tästä on ollut hyviä kokemuksia esimerkiksi Rovaniemellä ja toimintaa on syytä edelleen kehittää. Opettajien opetukseen käytettävä aika ei saa vähentyä kiusaamisten selvittelyn vuoksi.


Valitettavasti kiusaamistapaukset ratkaistaan liian usein kiusatun koulun vaihdolla, jolloin koulukiusaaja- pahimmassa tapauksessa etsii uuden kohteen ja jatkaa toimiaan. On tärkeää, että vaikka aikuiset ymmärtävät myös kiusaajan tarvitsevan apua, emme aseta kiusattua suuremman kärsijän rooliin.


Jonkinlainen vahvempi seuraamus tulee kiusaamisesta ja etenkin kouluväkivallasta olla. Keinoja voisi olla esimerkiksi erillinen merkintä todistukseen määräajaksi kiusaamisesta ja väkivallasta. Mikäli käytös olisi moitteetonta tietyn ajan jälkeen, voitaisiin merkintä poistaa. Myös positiivisia kannustimia tulisi ottaa käyttöön. Kemissä käytetään yrittäjien toimesta jaettavia koulukaveri-stipendejä esimerkillisestä toiminnasta koulussa kavereiden kanssa. Tämä stipendi voi edesauttaa esimerkiksi kesätyön saamisessa. Yrittäjien ajatuksena on, että diplomin saaneet ovat etusijalla kesätyöpaikkoja haettaessa.


27.11.2022

Sara Seppänen, opettaja, äiti ja eduskuntavaaliehdokas (PS)


Ruskohiili palaa Euroopassa ja hallitus uhraa Suomen metsät

10.11.2022


Suomi on ylivoimainen ykkönen maailmassa metsien hoidossa. Olemme kautta historiamme osanneet elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Me suomalaiset asumme metsässä, se on meidän kotimme. Suomen pinta-alasta 60 prosenttia on metsää. Me emme ole tarvineet siihen Elokapinaa, saatikka EU:ta kertomaan miten metsiämme tulisi hoitaa.


Metsäteollisuus on yksi kansantaloutemme tukipilareista. Metsäteollisuuden osuus koko tavaraviennin arvosta on neljännes. Koko kansantaloutemme ja hyvinvointimme on rakentunut metsän varaan. Tähän on myös osuva sanonta; Meillä on puu ja pää. Päällä varmasti viitataan myös koulutuksen korkeaan tasoon ja kansalliseen metsäosaamiseen. Kasvaessaan metsä tuottaa hyvinvointia ja sitä niin kovin paljon kysyttyä energiaa.


Puun kestävä käyttö, energiakäyttö mukaan lukien vähentää hiilipäästöjä, eikä heikennä monimuotoisuutta. Huomio tulisi kiinnittää esim. Saksan polttamaan rusko- ja kivihiileen. Ruskohiili on turpeen kerrostumisen lopputuote. Sen käyttö luonnon- ja ilmastonsuojelun näkökulmasta lykätään nyt Suomen maksettavaksi. Ympäristöjärjestöt esiintyvät energiatekniikan asiantuntijoina ja siitä ei hyvää seuraa.


Hallitus on pettänyt suomalaiset ja laiminlyönyt kansallisen edun puolustamisen. Komission esittämä ennallistamisasetus on ongelmallinen ennen kaikkea Suomelle ja sen vuosittaiset kustannukset olisivat lähes mijardi euroa vuodessa, kun ne esimerkiksi Saksan osalta olisivat 190 miljoonaa euroa.


Suomen metsät ovat paljolti yksityisessä omistuksessa. Ei missään nimessä voi olla niin, että EU:n annetaan kajota yksityiseen omaisuuteen. Meillä tulee olla täysi kansallinen päätäntävalta metsiemme käytöstä myös jatkossa. Näpit irti metsistämme EU! Ruotsi on suhtautunut asetukseen paljon tiukemmin kuin Suomi, vaikka vaikutukset siellä olisivat lievemmät.


Vuonna 1997 EU:n ensimmäisessä metsästrategiassa sanotaan näin: “EU:n metsästrategiassa on otettava huomioon se tosiseikka, että suurin osa Euroopan metsistä kuuluu miljoonille metsänomistajille, joiden on varmistettava metsien hoitaminen monikäyttöisyyttä ajatellen ja taattava metsiin liittyvien luonnonvarojen tarjoamien mahdollisuuksien pysyvyys; näiden metsänomistajien omistusoikeutta on kunnioitettava”.


Turve- toinen kansallisaarteemme tulee ottaa takaisin käyttöön ja muutenkin maalaisjärki käteen. Mitkään EU:n laskelmat eivät huomioi pohjoisen suurempaa energiantarvetta jo lämmitykseen. Suomalaisten kodeissa takat lämpenevät toivottavasti jatkossakin klapeilla. Oma maa ensin.


Sara Seppänen

Lapin liiton valtuuston puheenjohtaja (PS)

Rovaniemen kaupungin arviointikertomus

Sara Seppänen, Perussuomalainen valtuustoryhmä

24.10.2022


Hyvä puheenjohtaja ja arvoisat valtuutetut, viranhaltijat sekä rovaniemeläiset ketä olette siellä kuulolla.


“Nää vuodet on ollu tuulisii”,


lauletaan eräässä kappaleessa. Siltä se on kyllä tuntunut tämän koronariepotuksen ja sodan keskellä täällä kuntapolitiikassa.


Arviointikertomuksessa kiinnitettiin huomiota talousarvioennusteen ja tilinpäätöksen toteuman suureen eroon. Tilanne johtui pitkälti Lapin sairaanhoitopiirin palauttamasta 8,2 miljoonan jäsenmaksupalautuksesta, josta Sairaanhoitopiirin hallitus teki päätöksen vasta 24.1.2022.


On hyvä, että tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota talouden suunnitteluun ja tarkkuuteen. Epävarmuutta viime vuosina on aiheuttanut kuitenkin esim. valtion maksamat koronatuet, joiden tarkkaa maksupäivää ei voitu tietää.


Kapunginhallitus on vastannut huomioihin ja Rovaniemen kaupungin talousarvioprosessi tullaan kokonaisuutena yhdenmukaistamaan ja päivittämään Kuntaliiton talousarviosuosituksen mukaisesti. Talousarviovalmistelussa huomioidaan uusi kaupunkistrategia. Perussuomalainen valtuustoryhmä näkee erittäin tärkeäksi että talousarviopäätökset sidotaan strategiaan.


Arviointikertomuksessa huomioitiin Sivistyslautakunnan tekemä ylitys määrärahoihin. Olen erittäin huolissani asiasta tämänkin vuoden osalta. Viesti kouluilta on selvä: Opettajat uupuvat, ovat pitkillä sairauslomilla ja lapset ovat yhä huonompi vointisia. Oppikirjoihin ei riitä rahat ja opettajat ovat täysin loppuun palaneita. Tämän suhteen toivon pikaisia toimenpiteitä kaupungin johdon toimesta. Opettajat ovat jaksaneet todella hyvin koronavuodet ja kaiken niukkuuden, mutta on nähtävissä että tilanne on huonontunut.


Arviointikertomuksessa kiinnitettiin huomiota huomattaviin vuokravastuisiin. On tietenkin valitettavaa, että olemme useiden huonokuntoisten koulujen ja kaupungintalon osalta joutuneet siirtämään toimintoja väistötiloihin.


Kaupunginhallitus on tarttunut tähän haasteeseen ja teiden kunnon osalta, sekä rakennusten korjausvelan osalta ollaan laatimassa pitkän tähtäimen korjaussuunnitelma.


Myös kaupunkikuvan kehittämisen osalta Perussuomalainen valtuustoryhmä on nostanut kaupunginhallituksessa esiin laajemman ja pidempi aikaisemman kaupunkikuvan suunnittelun tarpeen. Meillä on kaupunkikuvatyöryhmä, mutta Myös valtuuston tulisi päästä mukaan suunnittelemaan kaupunkikuvaa ja sen suuntaa. Tulisi visioida minkälainen on Rovaniemen keskusta vaikkapa vuonna 2030.


Perussuomalainen valtuustoryhmä esittää että kaupunki laatii pitkän aikavälin tavoitesuunnitelman myös talouden tasapainottamisen osalta. Puhuisimme tällöin kymmenestä vuodesta. Talouden pienistä korjauksista olisi siirryttävä pitkän aikavälin tavoitteisiin. Tämä tarkoittaa suunnitelmallisuutta palveluverkon osalta ja elinvoiman lisäämisessä. Tavoitteet tulee olla pitkällä tulevaisuudessa. Rovaniemen kaupunginhallitus vieraili Kuusamon kaupunginhallituksen vieraana. Saimme hyvän esittelyn Kuusamolaisten onnistuneista hankkeista. Eu:n tukiraha tulee osata hyödyntää, se tulee osata myös hakea ja perustella.


Rovaniemi tarvitsee ehdottomasti osaamista hankkeiden kotiuttamiseksi. Nyt vinkki elinvoimapuolelle, tarttukaa puheiden sijaan toimeen! Tästä on puhuttu nyt vuosikausia! Enää ei jakseta pyytää ja muistuttaa! Rahat menevät muualle!

Muut kaupungit hyödyntävät hankemaailmaa todella tehokkaasti. Oulun kaupungin sivuilta on myös nähtävissä kehittämissalkut ja hanke hankkeeltä pääse tutustumaan hankkeen sisältöön ja esimerkiksi rahoittajiin. Kysemmekin mitä on asian eteen tehty ja jos ei ole, niin miksi ei ole?


Tarkastuslautakunta on aivan aiheellisesti kiinnittänyt huomiota Rovaniemen eri kaupunginosien kehittämiseen. Ounasrinne, Korkalovaara, Syväsenvaara, Nivavaara ja kaikki kaupunginosat tarvitsevat huomiomme. Ei ole kyse vain keskustasta tai kylistä.


Perussuomalainen ryhmämme iloitsee kaupunginhallituksen tavoitteesta laatia kaikille lähiöalueille omat kehittämissuunnitelmat.


Kaupunginhallitus on vastannut arviontikertomuksessa esitettyyn huoleen kaupungin omistajaohjaukseen liittyen. Kaupunginhallitus on jo toiminut omistajaohjauksen tehostamisen osalta ja olemme tehneet hyvää yhteistyötä konserniyhtiöiden ja kaupunginhallituksen välillä.


Kaupunginhallitus on tarttunut myös toimeen riskienhallinnan osalta ja riskienhallintaa ja sisäistä valvontaa koskevat asiakirjat yhdistetään yhdeksi ohjeeksi. Tavoitteena on myös kehittää riskienhallintaa siten, että riskejä ennakoidaan ja kohdennetaan niihin toimenpiteitä ajoissa.


Näillä sanoin perussuomalainen valtuustoryhmä hyväksyy kaupunginhallituksen vastineen arviointikertomukseen

Opettajat uupuvat ja peruskoulu on vaikeuksissa

“Lapsilla pitää olla rajat, turva ja hyvä, rauhallinen kehys, jonka sisällä opiskella. Siitä pitäisi lähteä joka tapauksessa liikkeelle, ja keinot ovat toissijaisia”. Näin sanoo 100-vuotias Elsa, jonka ura alkoi sota-aikana, Opettaja-lehden artikkelissa 7.6.2019.


Suomen nousu hyvinvointiyhteiskunnaksi on ollut pitkälti kansallisen sivistyksen ja peruskoulun ansioita. Suomalainen, korkeasti koulutettu opettaja on ollut arvostettu asia. Useimmissa maissa on huutava pula koulutetuista opettajista. Huonot palkat, työn vähäinen arvostus ja sen vaativuus ja stressaavuus eivät houkuttele alalle. Suomessa ollaan tätä vauhtia pian samassa tilanteessa.


Suomessa opettajat ajetaan tällä hetkellä uupumuksen partaalle. Inkluusio ei toimi. Inkluusio tarkoittaa pohjimmiltaan mukaan pääsemistä ja se on erittäin hyvä tavoite. Pohjimmiltaan keskustelu tulisi kuitenkin aloittaa aina kysymällä mihin yksilön tulisi päästä mukaan. Mielestäni jokaisen yksilön tulisi päästä mukaan merkitykselliseen yhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan. Inkluusion ei tästä näkökulmasta tulisi tarkoittaa kaikille oppilaille fyysisesti samaa luokkatilaa, vaan ympäristöä jossa oppiminen ja kiinnittyminen yhteisöön on parhaalla mahdollisella tavalla mahdollista.

Nykyisellään inkluusio tarkoittaa käytännössä, kaikille tarjotaan samanlainen ja samalla usealle oppilaalle erittäin epäsopivaa oppimisympäristöä. Malli ei palvele ketään hyvin. Mallissa jokaisesta oppilaasta yritetään muovata samaan ympäristöön sopivaa oppijaa. Inkluusion ongelmat ratkeavat kun tunnustamme että jokainen on erilainen ja että kaikille ei sovi iso luokkaympäristö. Inkluusion kritiikissä on kyse nimenomaan huolesta jokaisen oppilaan oikeuksien toteutumisesta.

Tarvitsemme erityisluokat takaisin. Yhden opettajan aika ei riitä kaikille, eikä ole oppilaiden kannalta hyväksi pompotella heitä vuorotellen erityisopettajan luokassa ja omassa ryhmässä.

Opettajan ammattiin on vuosien aikana sisällytetty lisääntyvissä määrin paperitöitä, wilman kautta tapahtuvaa yhteydenpitoa, moniammatillista yhteistyötä ja yhä lisääntyviä vaatimuksia inkluusion mukanaan tuoman yksilöllisen opetuksen mukaisesta opetuksen tarjoamisesta.

Opetussuunnitelma tulee uudistaa pikimmiten. Laskevat PISA-tutkimuksen tulokset ja lisääntyvät lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat hälytysmerkkejä koulujemme tilanteen muutoksesta. Tähän tulee reagoida tulevassa hallitusohjelmassa. Opettajat eivät ole mielenterveyshoitajia, vaan pedagogeja, opetuksen ammattilaisia.

Suomi ei menesty ilman vahvaa koulutustasoa. Virheet voidaan korjata ja korjaamiseen tulee ryhtyä välittömästi. Meidän on luotava Suomeen opetuksen digistrategia ja todella harkittava missä määrin on edes järkevää vähentää perinteisten kirjojen osuutta opetuksesta.

Ehdotan myös, että Suomessa valmistellaan kouluille oikeudet kerätä kännykät “kännykkäparkkiin” koulupäivän ajaksi. Painavampana viestinä sanoisin, että kuunnellaan niitä opettajia, meidän yhteiskunnan tukipilareita.

Pelastetaan Suomen opettajat.


Sara Seppänen, Lapin liiton valtuuston pj. ja luokanopettaja

Kotimainen ruoka kunniaan!

17.10.2022

Mitä kertoo maamme arvoista ja tilanteesta se, että elämän kannalta välttämättömät asiat kuten ruoantuotanto ja energiantuotanto ovat nykyisen kaltaisessa alennustilassa? Suomalaisen ruoan tuottajaa on alettu alaspain jo vuosikymmeniä. Perhemaatalous on todellisessa ahdingossa ja sukupolvenvaihdoksia tehdään vuosittain enää noin 200, kun niitä varovaisen arvion mukaan tarvittaisiin vähintään noin 800 vuosittain. Viljelijät ja karjankasvattajat ovat lopen uupuneita ja Suomi ajaa itseään konkurssiin maatalouden osalta. Tuottajille ei jää hintaa, jolla he pärjäisivät. Kohta voimme katsella tilojen savuavia raunioita.


Suomessa on maatalous ajettu kannattamattomaksi. Keskustan, Kokoomuksen ja Demareiden vetämät hallitukset ovat kiltisti noudattaneet EU:n ideaa tilakoon suurentamisesta. Ja näin on EU:n aikana tilakokoa väkivaltaisesti suurennettu, byrokratiaa lisätty ja unohdettu se tosiasia, että maatalous on elintärkeä myös huoltovarmuuden kannalta. Näillä johtajilla on unohtunut, että maatalous kuuluu kiinteästi kansantalouteen.


Kalliit lannoitteet, energia, polttonesteet, koneet ja rakennustarvikkeet ovat kaikki myös olleet vaikeuttamassa suomalaisten ruoantuottajien tilannetta. Yksi iso syy on myös harvinaisen keskittynyt vähittäiskauppa, joka on aiheuttanut maataloustuottajien osalta erittäin heikon neuvotteluaseman.


Ratkaisuja tulee etsiä monella rintamalla. On selvää, että tarvitsemme suomalaisen maatalouden strategian, jossa otetaan huomioon erityiset olosuhteet. Maatalouden kilpailukykyä tulee vahvistaa ottamalla huomioon kuluttajien arvovalinnat ostopäätöksiä tehtäessä. Suomalaisia maatalouden tuottajia tulee tukea muutoksessa kohti eläinystävällistä ja vähemmän ympäristöä kuormittavaa maataloutta.


Suomalaisen julkisen sektorin ja etenkin kuntien ja hyvinvointialueiden tulee ottaa kunnia-asiaksi suomalainen ruoka. Hankinnat tulee tehdä paikallisuutta ja kotimaisuutta tukien.

Kotimaan parhaaksi,

Sara Seppänen, Lapin liiton valtuuston puheenjohtaja (PS)

Työhakemus
Sinulle töihin,

Minun Suomeni on vapaa ja itsenäinen.

Minun Suomeni on omavarainen ja menestynyt.

Minun Suomeni on suomalaisten kotimaa, jossa työllä, yrittämisellä, maata viljelemällä, karjaa tai metsää kasvattamalla ja omin käsin tehdyllä työllä saa hyvän elämän.

Minun Suomeni on maa, jossa on kannattavaa työllistää myös muita.

Minun Suomeni on maa, jossa suomalaisen on mahdollisuus menestyä.

Minun Suomeni näkee koko Lapin elinvoiman tärkeänä mahdollisuutena ja sen eteen toimitaan.

Minun Suomeni on turvallinen ja omaa kulttuuriaan arvostava.

Minun Suomeni on maa, jossa lapset saavat kasvaa hyvässä hoidossa ja kouluttautua maailman parhaissa kouluissa.

Minun Suomeni on maa, jossa byrokratiaa ja sääntelyä on mahdollisimman vähän.

Minun Suomeni on maa, jossa huippututkimusta arvostetaan ja teknologinen osaaminen on maailman kärkeä.

Minun Suomeni on maa, jossa suomalainen elää hyvää ja onnellista elämää vauvasta vaariin.

Minun Suomeni on paikka jossa myös yksineläjä otetaan huomioon.

Minun Suomeni hoitaa talouttaan ja oman maan kansalaisten asioita, ennen kuin lähettää suomalaisten rahaa ulkomaille.


Näillä arvoilla ja tavoitteilla olen päättänyt hakea Sinulle töihin Lappilainen, sinulle ja kaikille suomalaisille. Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2023.


Olen pohtinut asiaa ja punninnut mahdollisuuksia toimia hyvin teidän puolesta. Kansanedustajan työ on vaativaa. Vaativaa se on sen vuoksi, että koko ajan tulee muistaa kenelle olet töissä, mitä tehtävää varten sinut on valittu, kenelle sinun tulee osoittaa työsi laatu ja keneltä sinun tulee ottaa toimiohjeita vastaan. Kansanedustaja on kansaansa varten valittu.


Lappi on monien vahvuuksien maakunta. Erilaisia vahvuuksia tukemalla ja koko Lapin etua ajamalla maakuntamme menestyy. Meri-Lapin teollisuus, Rovaniemen seudun koulutus- ja matkailumahdollisuudet, Pohjoisen Lapin luonnon, matkailun, poro- ja muiden elinkeinojen mahdollisuudet ja kaikkien lappilaisten kylien ja kuntien elinvoimaisuuden huomioon ottaen Lappi menestyy. Haluan toimia tämän menestyksen eteen.


Suomen tulee ottaa uusi suunta. Suomen suunta. Minun arvoissani kotimaa, perhe ja suomalaisten asiat menevät edelle. Suomen tulee olla kansainvälinen ja avoin maa, tämä ei kuitenkaan tarkoita euroopan unionin jokaisen vaatimuksen edessä kumartamista, eikä Suomen tule toimia muiden maiden sosiaalitoimistona.


Olen toiminut jo pitkään politiikassa erilaisissa tehtävissä kunta- ja maakuntatasolla. olen oppinut paljon. Tehnyt virheitäkin. Aika on kypsä tälle vaativalle tehtävälle. Olen tosissani asian suhteen.


Kiitän kaikista niistä yhteydenotoista ympäri Lappia, joissa minua on pyydetty ja kannustettu lähtemään ehdolle.

Olen käytettävissänne tähän arvokkaaseen työhön Suomen ja lappilaisten hyväksi.


Sara Seppänen,

Sinulle töihin,

Kotimaan parhaaksi



Ps. Loppuun ote yhdestä lempirunostani, Helvi Juvosen Kallionpohjasta:


“Katso pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevalan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.”




Lyhytnäköistä politiikkaa

Viimeaikaiset tapahtumat Suomessa ja maailmalla todistavat lyhytnäköisen politiikan ongelmat. Euroopassa ja etenkin Suomessa on nitistetty ahtaalle yritykset ja teollisuuden toimijat liian tiukalla ilmastopolitiikalla ja sääntelyllä. Lyhytnäköistä tämä on siksi, että siten olemme vain kasvattaneet Kiinan taloutta vahvistamalla heidän kilpailukykyään kasvavana maailman johtavana teollisuusmaana. Kiinassa kivihiilivoimaloita on kuin sieniä sateella ja lisää tulee. Vaikkakin siellä pientä edistymistä ilmasto toimissa on saavutettu, kasvatti Kiina hiilidioksidipäästöjään 750 miljoonalla tonnilla vuosina 2019-2021. Se oli myös merkittävistä talousmahdeista ainut maa, jonka talous kasvoi. Tämä suunta tulee kääntää. Meidän tulee tukea, sekä mahdollistaa kaikenlaista toimeliaisuutta omalla maaperällä.


Lyhytnäköistä politiikkamme on ollut myös Euroopan suhteen. Suomi ei liittyessään Euroopan unioniin, suinkaan liittynyt yhteiseen velkaunioniin. Tässä velkaunionissa toiset maat saavat elellä huoletta ja surutta vastuuttomasti taloudenpidon suhteen ja voivat luottaa siihen, että EU maksaa yhtenäisyyden nimissä myös heidän velkansa. Jo ensimmäisen paketin kohdalla olisi pitänyt vaatia pysäytystä. Seuraava velkapaketti on jo tulossa ja meidät yritetään sitoa yhä tiukemmin kantamaan tätä taakkaa. Ihmettelen miten Suomen katsotaan olevan, niin vauras, että meidän tulee antaa enemmän kuin mitä EU:sta saamme. Elämme velaksi. Koulujärjestelmä rapautuu, terveyspalveluihin ei rahat riitä ja aivovienti Suomesta kiihtyy. Tähän päälle nykyinen hallitus lätkäisi maastapoistumisveron.


Suomi on avoin ja kansainvälinen maa ja haluaa pysyä sellaisena, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkeen tulee eu:ssa suostua. Se ei tarkoita muiden leveän elämän maksamista tai omasta kulttuurista luopumista. Viimeistään nyt tulee estää EU:n puuttuminen metsiemme ja maaperämme käyttöön.


Sama lyhytnäköisyys näkyy myös ihan täällä pohjoisilla perukoilla. Hyvinvointialueet joutuvat perustamaan koko alueen yhteisiä yhtiöitä. Lapissa ollaan perustamassa ruokapalveluyhtiötä. Tämän yhtiön toimintamallissa tulisi ottaa oppia Sodankylästä. Siellä uudistettiin kunnan ruokapalvelut vuonna 2012 ja lähtökohtana oli lähiruoka. Sodankylän koulaiset ja vanhukset syövät Lokan kaloja ja lähellä tuotettua ruokaa. Rovaniemellä syödään kouluissa serbialaista soijaa ja virolaista lohta. Kotimaista ruoantuotantoa on ajettu vuosikymmenet ahtaalle juuri näillä EU:sta tulevilla kilpailulainsäädöksillä ja hankintalailla. On aivan käsittämättömän lyhytnäköistä tuijottaa esim. kuntien ruokapalveluiden osalta vain hintaa, sillä aluetalous ja lähiruoantuotanto luonnollisesti vahvistuisivat, mikäli tuotteille olisi kysyntää. Tämä tarkoittaa työtä ja verotuloja alueelle. Kotimainen ruoantuotanto on myös huoltovarmuuskysymys.


Energian suhteen olemme tehneet viimeisimmät ja suurimmat lyhytnäköisen politiikan virheet. Koskaan, ei koskaan, saisi myydä kotimaataan, sen virtaavien jokien voimaa, maaperää tai energiaa tuovia sähköverkkoja pois toisen maan ohjailtavaksi. Ei varsinkaan, kun otat riskin kansalaisten rahoilla. Seuraava suuri kysymys tulee olemaan puhdas vesi. Ja sen suhteen on syytä olla erittäin viisas ja erittäin kaukaa.


Sara Seppänen, Perussuomalainen

Pääministeri bailaa ja köyhä kansa maksaa laskut!

Suomi on Länsi-euroopan köyhimmässä puolikkaassa kotitalouksien varallisuusasteen osalta mitattuna ja sijoitumme samaan kastiin Portugalin ja Itä-Euroopan maiden kanssa. Pohjoismaiden, Saksan, Ranskan ja Italian kotitalouksien varallisuusaste on vähintäänkin 50% korkeampi kuin Suomessa. Olemme rupusakkia.


Suomen kansaa verotetaan kaikista maailman maista kuudenneksi eniten tuloverojen osalta ja kolmanneksi eniten pääomaveron osalta. 97 prosenttia maailman maista verottaa siis vähemmän kuin Suomi. Yli sata miljardia otetaan köyhästä kansasta koko ajan veroluonteisia maksuja. Tähän päälle meillä on paljon kovempi velkaantumisaste kuin muilla pohjoismailla. Jotain on pielessä ja pahasti. Emme saa hoidettua vanhuksiamme, koulujen pisa-tulokset laskevat, kotitalouksilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen ja koko systeemi on hätätilassa.


Surkeasti neuvotellun EU:n elvytyspaketin yhteydessä pääministeri Sanna Marin sanoi Suomen kuuluvan maksajiin, koska Suomi kuuluu vauraimpiin maihin. Maksoimme tukipaketista 5,7 miljardia euroa (lähde: Valtionvarainministeriö) ja saamme, jos osaamme hakea, 2,6 miljardia euroa. Lisäksi Suomi on tunaroinut Fortumin kautta kahdeksan miljardia Uniper-tukiin (mediatietojen mukaan). Suomi ei ole vauras maa. On valetta väittää näin.


Suomalainen veronmaksaja on opetettu uskomaan hyvinvointivaltion pysyvyyteen hokemalla että meillä menee hyvin ja olemme vauraita. Tämä puhe tulee lopettaa. Tarvitsemme Suomi-ohjelman. Koko valtiontalous tulee perata yksityiskohtiaan myöten ja tavoitteena tulee olla että veroja kevennetään ja suomalaisten tavallisten ihmisten elämää helpotetaan ja elämänlaatua parannetaan. Tarvitsemme houkuttelevan ja vakaan veroympäristön, jotta Suomeen saataisiin investointeja ja suomalaiset yritykset kasvuun.


Mikäli Suomi jatkaa tällä tiellä, meillä tulee olemaan yhä vähemmän yrittäjiä ja työllistämiskelpoisia yrityksiä. Happinaamari pitäisi nyt välittömästi laittaa omille kasvoille, ennen kuin autamme muita. En halua että Suomen lapset, tulevat veronmaksajat maksavat vielä vuosikymmenet Italian mädän pankkisektorin ongelmia. Suomi liittyi aikanaan tietyn tyyppiseen EU:hun, sellaiseen, jossa jokainen jäsenvaltio vastaa omista veloistaan. Nyt olemme matkalla kohti velkaunionia. Kenen luvalla?

Sara Seppänen, PS

8.9.2022

Hyvää opettajien päivää!

Hyvä opettaja, siinä on ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan menestymisen edellytys. Suomi on ollut edelläkävijä opettajien koulutuksen osalta. Otamme usein itsestäänselvyytenä korkeasti koulutetut opettajamme. Useissa maissa on erityisesti julkisen sektorin kouluissa huutava pula koulutetuista opettajista, opettajan ammatin huonon arvostuksen, huonojen palkkojen ja vaativan sekä stressaavan työn vuoksi. Suomessa opettajan ammatin arvostus on ollut hyvä, mutta siitä on syytä olla huolissaan etenkin päiväkotien varhaiskasvattajien ja koulujen jatkuvasti kasvavien ryhmäkokojen ja jatkuvasti lisääntyvien uusien haasteiden edessä. Harvassa maassa opettajan koulutus on ollut yhtä korkeatasoista. Suomessa opettajat ovat korkeasti koulutettuja maistereita.


Opettajat ovat Suomessa aina korkeakoulutettuja ja opintoihin sisältyy pedagogisia opintoja. Alalla on todella tiukat vaatimukset, eikä sijaisuuksia tekemään pääse kuka tahansa.

Tästä tulee pitää kiinni jatkossakin. Opettajan ammattiin on vuosien aikana sisällytetty lisääntyvissä määrin paperitöitä, wilman kautta tapahtuvaa yhteydenpitoa, moniammatillista yhteistyötä ja yhä lisääntyviä vaatimuksia inkluusion mukanaan tuoman yksilöllisen opetuksen mukaisesta opetuksen tarjoamisesta.

Inkluusio tarkoittaa pohjimmiltaan mukaan pääsemistä ja se on erittäin hyvä tavoite. Pohjimmiltaan keskustelu tulisi kuitenkin aloittaa aina kysymällä mihin yksilön tulisi päästä mukaan. Mielestäni jokaisen yksilön tulisi päästä mukaan merkitykselliseen yhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan. Inkluusion ei tästä näkökulmasta tulisi tarkoittaa kaikille oppilaille fyysisesti samaa luokkatilaa, vaan ympäristöä jossa oppiminen ja kiinnittyminen yhteisöön on parhaalla mahdollisella tavalla mahdollista. Nykyisellään inkluusio tarkoittaa käytännössä, kaikille tarjotaan samanlainen ja samalla usealle oppilaalle erittäin epäsopivaa oppimisympäristöä.

Käytännössä malli ei palvele ketään hyvin. Mallissa jokaisesta oppilaasta yritetään muovata samaan ympäristöön sopivaa oppijaa. Inkluusion ongelmat ratkeavat kun tunnustamme että jokainen on erilainen ja että kaikille ei sovi iso luokkaympäristö. Inkluusion kritiikissä on kyse nimenomaan huolesta jokaisen oppilaan oikeuksien toteutumisesta.

Korkeakoulujen pääsykoe uudistus ei ole ollut onnistunut. Suomen lukiolaiset voivat todella huonosti. Paine menestyä ylioppilaskirjoituksissa on kohtuuton. Tämä järjestelmä tulee muuttaa.

Opetussuunnitelma tulee uudistaa pikimmiten. Laskevat PISA-tutkimuksen tulokset ja lisääntyvät lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat hälytysmerkkejä koulujemme tilanteen muutoksesta. Tähän tulee reagoida tulevassa hallitusohjelmassa.

Sara Seppänen, opettaja

Kohti perhemyönteisempää yhteiskuntaa

31.3.2019


Syntyvyys on jo pitkään laskenut Suomessa ja on nyt huolestuttavan alhaisella tasolla. Tilanne vaatii pikaisesti yhteiskunnan toimia sekä yleisen ilmapiirin muuttumista perheystävällisempään suuntaan. Lapsia syntyy Suomessa nyt yhtä vähän kuin nälkävuosina 1860-luvun lopulla. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa syntyvyyden lasku on ollut jyrkkä. Huoltosuhteemme kasvaa ja tämä aiheuttaa hyvinvointivaltion taloudelle ongelmia.


Nuorten naisten taloudellinen epävarmuus on tutkimusten mukaan osaltaan vaikuttamassa syntyvyyden laskuun. Työlainsäädäntö, sosiaaliturva ja lapsiperheiden palvelut ovat avainasemassa pohdittaessa ratkaisuja nykytilanteeseen. Yhteiskunnan voimavaroja on enenevässä määrin suunnattava ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen tukeen. Olen esittänyt, että perheiden tulisi saada kaikki tarvitsemansa palvelut yhden luukun-periaatteella. Perheiden ohjaamotyyppistä palvelua tulisi olla tarjolla neuvoloissa, joissa perheiden tilanne ja tarpeet voitaisiin tunnistaa hyvissä ajoin. Perinteisten neuvolapalveluiden lisäksi ohjaamot tarjoaisivat neuvontaa päivähoitoasioissa ja perhe- ja työelämän yhteensovittamisessa. Perheet tarvitsevat tukea monenlaisissa asioissa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin voidaan puuttua, sen parempi.


Perhevapaauudistus tarvitaan, mutta se on tehtävä perheiden valinnanvapautta kunnioittaen. Pienten lasten hoito tulee edelleenkin voida järjestää kotona, mikäli perhe niin haluaa. Poliittiset päätökset eivät saa liiaksi ohjailla näitä valintoja. Perheitä on tuettava myös taloudellisesti. Perheiden tuet ja perheverotusmalli on nostettava tarkasteluun. Lapsilisä voitaisiin muuttaa harkinnan varaiseksi tueksi ja sen maksaminen suunnata vähävaraisille perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Yhteiskunnan tuki esitetään toisinaan naisten työllistymisen esteenä. Perheiden taloudellinen tukeminen ei kuitenkaan yksin vaikuta naisten työllistymiseen tai kotiin jäämiseen lasten syntymän jälkeen. Tärkeä tekijä naisten työllistymisessä on yksinkertaisesti työpaikkojen määrä. Työllistymistä ja uusien työpaikkojen syntymistä on Suomessa kaikin tavoin edistettävä. Kokoomus on viime hallituskaudella ollut vahvasti myötävaikuttamassa uusien työpaikkojen syntymiseen ja työttömyyden vähenemiseen. Tätä työtä on edelleen jatkettava. Myös koulutuksen merkitys on ratkaiseva. Korkeammin koulutetuilla naisilla on usein työpaikka odottamassa vanhempainvapailta palattaessa. Koulutukseen panostaminen on panostus naisten työllistymiseen ja perheiden hyvinvointiin.


Työelämän joustavuutta on Suomessa kehitettävä. Osa-aikatyö ja töiden järjestely työpaikolla ovat asioita, joilla edistetään työhön paluuta ja työllistymistä. Tämä on yksi tärkeimmistä perhepoliittisista muutoksista, joita työelämämme kaipaa. Tuetaan jatkossa enemmän joustavia työtapoja, vanhempainvapaita ja edistetään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Nämä toimet parantavat myös työssäjaksamista ja työtyytyväisyyttä ja näin ollen myös työn tuottavuutta.


Sara Seppänen

Opiskelijoilta tulorajat pois!

25.3.2019

On jälleen aika, kun useat opiskelijat tai vastavalmistuneet tekevät suunnitelmaa maksaakseen 7,5 prosentin korolla varustettua opintotukea takaisin Kelalle, mikäli tulorajojen ylitys on jäänyt huomiotta eikä tukea ole palautettu aiemmin. Toisaalla taas moni odottaa viimeisiä varmistettuja verotietoja, jotta voi vapaaehtoisesti maksaa takaisin ne tuet, jotka ylittävät tulorajat. Näiden opiskelijoiden tai vasta valmistuneiden joukossa on monia, jotka ovat suorittaneet ajallaan opintonsa, mutta samalla ahkeroineet ja kerryttäneet veronmaksajina työkokemustaan.

Nykyään jalan saaminen oven rakoon työelämässä voi olla hyvin hankalaa, ja valmistumisen jälkeisen työllistymisen takaamiseksi on erittäin tärkeää, että opiskelija on voinut opetella työelämätaitoja ja saada kokemusta mahdollisesti jo omalta alaltaan ennen valmistumistaan. Kaikki työkokemus on aina hyväksi, puhumattakaan siitä, että pelkän opintotuen turvin on mahdotonta elää yksin tai kaksin, saati perheellisenä.

Opintotukea nostavan opiskelijan ensisijainen tehtävä on luonnollisesti opiskelu. Tätä varmistamaan on luotu vaatimuksia muun muassa siihen, kuinka paljon opintopisteitä on vuodessa suoritettava, jotta opintotukea saa. Paitsi että meillä on jo vaatimus opintotuen saamiseen, meillä on lisäksi rokote siihen, jos opiskelija on ahkera ja vaadittujen opintopisteiden ohella kartuttaa työkokemustaan ja valtiomme verovaroja.

Opiskelijalta vie turhaa energiaa keskittyä laskemaan tarkalleen kuinka paljon hän voi tienata, kun hänen pitäisi keskittyä opiskelemaan ja omaan työhönsä parhaan suorituksen takaamiseksi. Mielestäni opiskelijaa ei tule rangaista ahkeruudesta, eikä näin ollen tulorajoille opintopistevaatimusten lisäksi ole tarvetta. Kun tulorajat poistetaan, jää myös paljon turhaa perintää ja niihin tarpeellisia oikaisuvaatimuksia tekemättä, jolloin sekä opiskelijan että Kelan aikaa säästyy.

On hienoa, että tulorajojen nostosta keskustellaan ja takaisinperinnän veroprosenttia on laskettu viime vuosien aikana. Nyt on kuitenkin aika varmistaa, ettemme rokota ahkeria opiskelijoitamme ja poistaa tulorajat kokonaan. Tätä asiaa on jo vuosien ajan vatvottu, joten eiköhän laiteta sille piste!

Yrittäjyys ja sosiaaliturva

18.2.2019

Itsensä työllistäminen yrittäjänä pitäisi Suomessa olla kannattavaa ja palkansaajien kaltaiseen sosiaaliturvaan oikeuttavaa toimintaa. Ei ole oikein että yrittäjäriskiin valmiit suomalaiset ovat vaikeuksien koittaessa tai tilanteiden muuttuessa ”lainsuojattomien” asemassa. Moni jättää yrittäjäpolun siksi, että kokee liian riskialttiiksi. Varauksellisuus on helppo ymmärtää, kun tutkii millaisia puutteita yrittäjien sosiaaliturvassa vielä on. Esimerkiksi sairastamisen tai yritystoiminnan lopettamisen takia pienyrittäjä on todellisessa vaarassa pudota surkealle päivärahalle tai kokonaan normaalin työttömyysturvan ulkopuolelle.

Yrittäjien sosiaaliturva on käytännössä heidän oman varautumisensa varassa. Heillä sosiaaliturva perustuu YEL-vakuutukseen. Monella pienyrittäjällä ansiot ovat niin pienet, ettei tuloista riitä minimiä suurempiin yrittäjäeläkemaksuihin. Yrittäjä toisin sanoen nakertaa sosiaaliturvaansa, koska vaihtoehtoja ei ole. Toki osa menestyneistä yrittäjistä valitsee ”minimyelin” saadakseen samalle ”ylimääräiselle” rahalle parempaa tuottoa itse valitsemistaan sijoituskohteista esimerkiksi arvopaperimarkkinoilta.

Sen lisäksi, että yrittäjä saa minimivarautumisellaan pienuudessaan vanhuuseläkkeeseen verrattavan eläketulon, pieni YEL määrittää yleensä surkean sairauspäivärahan. Harvoin yrittäjä jää sairastamaan ensioireiden ilmetessä, vaan hankkii apua yleensä vasta silloin, kun sairaus haittaa yritystoimintaa konkreettisesti. Usein vaivat ovat ehtineet kroonistua. Lieneekö tästä seurausta sekin, että ennen vanhuuseläkeikää jopa 20 prosenttia yrittäjistä joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Onneksi sentään Kelan omavastuu on laskettu yhteen päivään, kun ennen tätä muutosta sairastava yrittäjä maksoi ensimmäiset neljä päivää omasta pussistaan.

Räikeitä eroavaisuuksia palkansaajan työttömyysturvaan on paljon. Esimerkiksi se, ettei palkansaajan etuuksien laskennassa oteta enää huomioon enää puolison tuloja. Uudistus tehtiin jo vuosia sitten perustuen siihen, että työnhakija on yksilö. Puolison olemassaolo tai ansainta eivät näin ollen voi vaikuttaa verokortilla töitä tehneen työttömyystukeen tai päivärahaan. Yrittäjiä pitäisi kohdella samoin.

Nyt yrittäjyys voi lisäksi vaarantaa paitsi yrittäjän oman, myös hänen puolisonsa työttömyysturvan. Nykyinen lainsäädäntö perustuu oletukseen siitä, että lähisukulainen voi aina työllistyä perheenjäsenen firmaan. Esimerkiksi kampaamoyrittäjän insinöörimiehen voidaan katsoa työllistyvän vaimonsa yritykseen, jolloin häneltä saatetaan evätä oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan.

Puolison, vanhempien tai laisten toimiminen yrittäjänä ei saa vaikuttaa kenenkään suomalaisen työttömyysturvaan varsinkaan, jos työnhakijan koulutus- ja työtausta ei millään tavalla liity yrityksen toimialaan.

Yli puolet yrittäjistä lopettaa toimintansa alle kolmen vuoden kuluessa aloittamisesta. Kiitoksena siitä, että nämä suomalaiset työllistivät vuosia itsensä ja mahdollisesti muita valtio räppää heille neljän kuukauden karenssin. Tänä aikana mistään suunnasta ei tule millään perusteella euroakaan entiselle yrittäjälle, joka sentään yritti.

On esitetty työttömyyskassojen yhdistämistä siten, että palkansaajilla ja pienyrittäjillä olisi sama turva. Mielestäni tämä selkeyttäisi asioita ja olisi monesta näkökulmasta oikeudenmukaista. Yrittäjä on ihminen. Vieläpä sellaista rotua, joka vastaa omasta palkkapussistaan kaikkina aikoina ja kaikissa markkinatilanteissa. Yrittäjäriskillä mennään, hyvinä ja huonoina aikoina. Miksi ihmeessä yrittäjät eivät olisi oikeutettuja palkansaajia vastaavaan turvaan vaikeuksien koittaessa?

Sara Seppänen

Lapissa ei pärjää ilman autoa!

17.12.2018

Ranskassa kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat polttoaineen hinnankorotusta vastustaneisiin mielenosoituksiin. Mielenosoituksissa on loukkaantunut yli 500 ihmistä ja menehtyi useampi.


Meillä Suomessa onneksi edelleen luotetaan kynän tai tässä tapauksessa tietokoneen näppäimistön voimaan. Diesel-veron poistoa vaatinut kansalaisaloite keräsi 57000 allekirjoitusta alle päivässä.


Aloite ei toki sellaisenaan kelpaa laeiksi, mutta se on tärkeä signaali päättäjille. On tullut aika kuunnella autoilijoita. Keskustelun painopisteen on siirryttävä autoilijoiden syyllistämisestä kohti aidosti rakentavaa dialogia. Valtio kerää noin 13 % tuloistaan tieliikenneveroilla. Infrastruktuurin ylläpitämiseen palautuu kuitenkin alle 10 % kerätyistä veroista. Lopuilla katetaan julkisen sektorin menot. Valtion sormet ovat siis jo valmiiksi syvällä autoilijan taskuissa ja monilla on tullut taskun pohja vastaan.


Autoiluun liittyvästä keskustelusta puuttuu realismi. Kovin moni ei tunnu muistavan tai ymmärtävän, ettei autoilu ole luksus tai etuoikeus. Ruuhka-Suomen ulkopuolella se on välttämättömyys. Me lappilaiset tiedämme tämän erittäin hyvin.


Ilmastonmuutokseen liittyvät huolet ovat todellisia ja vaativat toimia. Halpoja sähköautoja ei kuitenkaan ilmesty ihmisten pihoille taikasauvaa kopauttamalla, eikä kaikenkattava julkinen liikenne synny yhdessä päivässä. Alueiden kehittymistä ei voi, eikä saa vaarantaa radikaalilla, tunteisiin perustuvalla politiikalla. Sen sijaan realismiin perustuva politiikka saa ja pitääkin olla radikaalia. Suomen autokanta pitää saada uudistettua ja hyvä keino siihen on autoveron poisto kaikissa päästöluokissa. Suomalaiset tarvitsevat myös rahaa uusien autojen hankkimiseen, joten tuloverotuksen alentamista on jatkettava myös seuraavalla vaalikaudella.


Sara Seppänen

Arvojen vuoksi yhteisten asioiden hoitoa

23.7.2018


Usein kuulen kysymyksen miksi olen mukana politiikassa. Tämä on mielestäni ehkä tärkein kysymys mikä tulisi jokaisen äänestäjän esittää vaalien aikaan ja niiden välissä päättäjäksi pyrkiville. Asia on nimittäin niin, että politiikassa on erilaisia ihmisiä erilaisin taustoin ja motiivein. Asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta miten yhteisten asioiden hoitaja viestii päätöksenteosta ja mielipiteistään äänestäjille. Koska olet viimeksi kuullut tai lukenut ehdokkaasi tekemästä politiikasta ja mielipiteistä? Jaksaako hän kirjoittaa ja kertoa sinulle tapahtumista?

On totta että valta turmelee. Joku on ehkä jo saavuttanut asemansa ja tyytyväisenä nauttii luottamusta, eikä vaivaudu perustelemaan mielipiteitään tai kerro niitä lainkaan. Joku toinen mainostaa vastustavansa ahneutta ja epärehellisyyttä ja pelaa itse taustalla törkeää peliä. Kaikki asiat eivät tietenkään näy julkisuudessa ja äänestäjille. Tämä on politiikkaa. Politiikassa on myös valtava määrä vilpittömiä ja yhteisen edun nimissä toimivia ihmisiä. Nämä ovat niitä henkilöitä jotka eivät aina ole kaikkein näkyvimmillä paikoilla.

Minä olen lähtenyt politiikkaan elämänkokemusteni myötä. En ole ollut mukana opiskelija politiikassa, enkä ole niin sanottu poliittinen broileri, vaan tullut mukaan politiikan ulkopuolelta kolmekymppisenä. Olin opiskeluni opiskellut, työelämässä ja kahden lapsen äiti. Olin myös seurannut puolisona politiikan vaikutuksia pienen yrittäjän arkeen. Olen todella palavasti oikeudenmukaisuuden puolustaja. Kun vääryyttä tapahtuu yhteiskunnassa siihen tulee reagoida. Politiikassa pystyy vaikuttamaan. Toiveeni on, että jonain päivänä politiikka on lähempänä ihmisiä ja suoran vaikuttamisen keinoja löytyy yhä enemmän. Uskon vahvasti nuoriin ja tulevaisuuteen ja siihen että poliittinen kulttuuri tulee muuttumaan yhä vakuuttavampaan ja avoimempaan suuntaan.

Uskon ihmisen vapauteen ja sen kanssa käsi kädessä kulkevaan vastuuseen. Uskon sellaiseen politiikkaan joka on ennemminkin mahdollistamassa kuin kieltämässä. Haluan myös tehdä ja hoitaa asiat toisia kunnioittaen ja korrektisti käyttäytyen. En halua lähteä loanheittolinjalle ja kirjoitella arvosteluja toisista poliitikoista tai omista näkemyksistä poikkeavista näkemyksistä lehtien palstoille tai sosiaaliseen mediaan. Parempi keskittyä omaan tekemiseen ja tehdä niin hyvin kuin pystyy. Päätöksentekijän osa on rakas ja myös todella antoisa. Parasta ovat sen kautta kohdatut ihmiset. Onnistumisia kokee myös kun asiat joihin haluat vaikuttaa etenevät pikkuhiljaa.

John F Kennedy on sanonut osuvasti: “Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille - Kysykää, mitä voitte tehdä maallenne”.

Sara

Lapin ihmisten terveyspalvelut on turvattava

Lapin ihmisten terveyspalvelut on turvattava 1.5.2018


Lapin sairaanhoitopiiri huolehtii vaativissa olosuhteissa Lapin ihmisten terveydestä. Pitkät etäisyydet Lapissa lisäävät kustannuksia sairaanhoidossa ja haastavat sairaanhoitopiiriä monella tapaa.

Kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain (548/2016, muutettu lailla 1057/2017) 4 § mukaan kunta tai kuntayhtymä ei saa tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuksiin kohdistuvia investointeja koskevia sitoumuksia, joiden arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset ylittävät viisi miljoonaa euroa.

Lapin keskussairaala on yksi 12 laajan päivystyksen sairaalasta. Sairaalan laajennusta on suunniteltu jo usean vuoden ajan. Sairaala hakee ministeriöltä poikkeuslupaa sairaalan laajentamiselle. Sairaala tarvitsee tehokkaasti ja inhimillisesti toimiakseen vanhentuneiden ja ahtaiden tilojen tilalle uudet. Fimean ja Lääkelaitoksen tarkastuksissa sairaalan apteekin tiloissa on todettu useita puutteita. Fimea voi jopa määrätä sairaalan apteekin suljettavaksi, mikäli investointeja uusiin tiloihin ei aloiteta 1.1.2020 mennessä. Päivystyspoliklinikan tilat ovat ympärivuorokautisen päivystyksen kannalta ahtaat ja toimimattomat. LKS on tällä hetkellä ainut sairaala, jossa ei vielä toimi tilanpuutteen vuoksi päivystysosastoa. Päivystysten keskittäminen, vanheneva väestö ja kasvava matkailu lisäävät kuorimitusta päivystyksessä. Leikkaussalit ovat vanhentuneet, eivätkä mahdollista uudenlaista tekniikkaa. Toiminta tehostuu, leikkausjonot lyhenevät ja infektioiden määrä on mahdollista saada vähenemään nykyaikaisilla tiloilla, joihin saadaan asennettua kunnollinen ilmastointi.

LKS:n laajentaminen on käyttötalousmenojen kannalta kustannusneutraali. Vanhasta Muurolan kiinteistöstä koituvat ylläpitokustannukset ja matkakustannukset ovat vuosittain 550 000 euroa. Muurolan sairaalan kiinteistöstä luopuminen on taloudellisesti järkevää ja uusien tilojen rakentaminen sairaalan yhteyteen tarpeellista. On erittäin perusteltua myöntää lupa sairaalan laajentamishankkeelle ennen järjestämisvastuun siirtämistä. Investoinnin siirtäminen on uhka Lapin väestölle, sillä ilman uusittuja tiloja kuntayhtymä ei pysty toteuttamaan järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluita. Lapin ihmisille on turvattava palvelut myös jatkossa hyvin organisoidussa, toimivassa ja inhimillisessä sairaalassa.

Sara Seppänen Lapin sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja

Lapin yhteinen etu ja onko sitä?

20.11.2017

Olemme saaneet seurata Lapin sisäisten alueiden kipuilua sote-uudistuksen ja siihen liittyvän erikoissairaanhoidon työnjaon kanssa. Tässä tilanteessa voisimme ajatella, ettei Lapin kahta maakuntakeskusta Kemiä ja Rovaniemeä, saada koskaan täysin ymmärtämään toisiaan ja ajamaan yhteistä, koko Lapin etua.


Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Koko Lapin edun kannalta on tärkeää, että tunnistamme laajan Lapin maakunnan erilaisia vahvuuksia ja tuemme niitä. Vierailin Kokoomuksen Kemin kunnallisjärjestön syyskokouksessa. Tuossa kokouksessa viimeistään ymmärsin kuin tärkeää on rakentaa siltoja, eikä kaivaa syvempiä vallihautoja. Meri-Lapin asukkaat ovat huolissaan alueensa tulevaisuudesta. Heillä on siihen täysi oikeus.


Tarvitaan päättäväisyyttä ja voimavarojen suuntaamista yhteisten hankkeiden puolesta. Lapin yhteisin sataman, eli Kemin syväsataman hyväksi olisi pitänyt pystyä tekemään enemmän. Satama ei saanut 20milj. Euron alueellista tukea. Meri-Lappi tuottaa merkittävän osan koko maan teollisuuden viennistä. Vahva Meri-Lappi on koko Lapin kannalta tärkeä ja meidän tulee olla siitä ylpeitä.


Tulevaisuudessa Meri-Lappi tarvitsee puolustajansa myös Rovaniemeltä ja ympäri Lappia. Onneksi pian pääsemme taas ihailemaan Kemin matkailun upeaa vetonaulaa, Lumilinnaa!

Sara Seppänen

Turvallista turvallisuuspolitiikkaa 21.1.2015

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä joka puolella on syytä pyrkiä käymään kiihkotonta ja faktaperusteista keskustelua Suomesta ja turvallisuudestamme suhteessa ulkovaltoihin. Kuulun itse niihin ihmisiin, jotka EU-jäsenyydestä huolimatta pitää Suomea yhä itsenäisenä valtiona, ja taatusti puolustamisen arvoisena. Minulle rakkaita perusarvoja on itsenäisyys, isänmaa ja suomalainen yhteiskunta. Täällä saa olla reippaasti eri mieltä toisten kanssa, saa puolustaa omia näkemyksiään ja ottaa kantaa. Meillä on kokoontumisenvapaus, vapaus osoittaa mieltä ja arvostella omalla nimellään valtaapitäviä. Muistammeko aina millainen hieno yhteiskunta meillä jo nyt on? Aina voimme pyrkiä parempaan, eikä kaikilla mene hyvin, mutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen pelisäännöt ovat meillä hienosti hallinnassa. Avainsana on vapaus, ja tuota vapauttamme ilmaista omat mielipiteemme ilman väkivaltaa ja toisten alistamista me olemme kansakuntana valmiita puolustamaan jatkossakin.

Maailmassa ei ole valtatyhjiöitä. Ellei jollain maalla ole omaa armeijaa, on siellä jonkun toisen joukot. Uskottava puolustus on myös Suomen puolustusvoimien keskeinen tavoite ja päämäärä, kyky suojella omaa maatamme. Tosiasiat huomioiden emme kuitenkaan selviä yksin sotilaallisista hyökkäyksistä. Rauhan ajan armeijamme ei pysty puolustamaan maatamme nykyisessä vahvuudessaan mikäli vieraan valtion joukot päättävät tulla alueellemme. Tästä syystä katson meidän olevan pakotettuja liittoutumaan muiden länsivaltojen kanssa. Nato-jäsenyys ei ole minulle mikään mörkö, vaan se on reaalipolitiikkaa jonka avulla pystymme puolustamaan meille tärkeää isänmaatamme ja suojelemaan meille tärkeitä arvoja. Henkisesti luonnollinen liitos on turvautua länsivaltoihin, jonka kulttuuriperimä ja yhteiskunnallinen kehityksemme ovat noudatelleet kokolailla samoja linjoja. EU-jäsenyyden myötä olemme osa eurooppalaista perhettä, niin hyvässä kuin pahassa. Olemme mukana ETYJ:n toiminnassa ja Naton rauhankumppaneita siinä missä naapurivaltiommekin Ruotsi ja Venäjä. Norja ja Viro ovat jo Naton täysjäseniä. Rauhankumppanuus ei kuitenkaan yksinomaan suojaa meitä, vaan tarvitsemme Naton täysjäsenyyden.

Suomi on mukana EU:n sotilaallisissa ja siviilikriisinhallintaoperaatioissa, ja EU:n valmiusjoukoissa osana kansainvälistä kriisinhallintaa. Kun keskustelemme kansalaisten turvallisuudesta, olemme monella tavalla Euroopan integraation ytimessä. Tätä keskustelua pitäisi mielestäni kyetä jatkamaan ilman kiihkoa analyyttisesti ongelmia arvioiden. Uhat eivät ole enää yksistään sotilaallisia, vaan monimutkaistuvan maailmamme ongelmina ovat terrorismi, katastrofit ja vaikeissa olosuhteissa suoritetut humanitääriset operaatiot. EU:n avulla saamme itsellemme työkaluja vastata noihin haasteisiin, ja yhteistyössä Naton kanssa voimme taata turvallisen Euroopan. Samalla voimme jatkaa elämäämme itse määräämillämme pelisäännöillä suomalaista yhteiskuntaa yhä kehittäen. Nato-hakemuksen aika ei ole välttämättä juuri nyt, mutta tuota keskustelua tulee käydä avoimesti ja rehellisesti. Itse emme saa itseltämme tätä ovea sulkea.

Keskiluokan verotuksesta

15.2.2015

Viime viikolla saimme lukea, että keskituloisen ostovoima on kuluvalla hallituskaudella heikentynyt 160 euroa vuodessa. Verotus on siis kiristynyt ja hinnat nousseet.

Keskiluokkaan kuuluva henkilö voi olla palkansaaja tai yrittäjä, mutta hän on henkilö, joka elää ansiotuloillaan. Keskiluokkaa voidaan sanoa hyvinvointiyhteiskunnan selkärangaksi, koska suuri osa menoista rahoitetaan keskiluokan maksamilla veroilla. Tuloistaan keskituloista verotetaan Suomessa ankarasti. Jos vertaamme naapurimaahan Ruotsiin, siellä keskituloinen maksaa veroja noin 7% vähemmän kuin suomalainen. Työn verotus eurooppalaisessakin vertailussa on kireää.

Tarkoituksenani oli tarkastella veroja, jotka rokottavat erityisesti keskiluokkaa. Tätä kirjoittaessa todellisuus iski kovaa. En ihmettele, että tavalliset ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan, koska koko ajan käydään tavallisen ihmisten kukkarolla. Tavalla tai toisella.

Vuodesta 2010 verotuksen kokonaisaste on noussut lähes 4 %. Keskituloiseksi Suomessa lasketaan noin 3200 euroa tienaava, joten tuo 4 % tarkoittaa 128 euroa kuukaudessa. Kuluvana vuonna työmatkakulujen vähennysoikeuden nosto 600 eurosta 750 euroon tarkoittaa noin 37 euron lisämenoa, kahden auton perheessä ajoneuvovero nousee noin 60 euroa, polttoaineveron nousu rokottaa noin 23 euroa, ja sähköveron nousu noin 90 euroa vuodessa. Jos perheellä on 200 000 euroa lainaa, korkovähennysleikkauksen myötä perheen nettotulot vähenevät 90 euroa tänä vuonna. Edellä mainittujen lisäksi lapsilisiä on leikattu, arvonlisäveroa ja kiinteistöveroa korotettu. Kun tähän lisätään vielä polttoaineveronkorotukset ja muiden palveluiden veronkorotukset, aletaan puhua jo todella mittavasta summasta vuodessa.

Liian kireä verotus ei kannusta myöskään opiskelemaan ja menestymään, koska käteen jäävä osuus ei eroa paljoa siitä, mitä vähemmällä työn tekemisellä jää käteen. Useimmiten on kuitenkin niin, että henkilö, joka tienaa enemmän, on vastuullisemmassa asemassa, ja tekee myös huomattavasti enemmän töitä. Ankara verotus lannistaa ja pistää miettimään, mitä järkeä on antaa itsestään työelämälle enemmän, ellei se näy nettotulotasossa. Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Yhteiskunnassa pitää olla myös järkevää ja oikeudenmukaista menestyä.

Keskiluokkaa on toki helppoa ja kannattavaa verottaa, sillä keskiluokkaisia Suomessa riittää. Jatkuva verojen kiristys vähentää kulutusta ja luo epävarmuutta. Yllä mainitut euromääräiset kiristykset tekevät 1776 euroa vuodessa. Kohta ei keskiluokalla ole pakollisten menojen lisäksi mitä kuluttaa. Tästä surullisesta trendistä kertoo myös Stockmannin ilmoitus sulkea tavarataloja.

Työn tekemisestä, ahkeruudesta ja yrittäjyydestä pitää saada palkitsevampaa. Verotuksen tulee olla kohtuullista ja työstä täytyy tehdä kannattavaa. Tavallisten, tunnollisten työssäkäyvien ihmisten verotusta ei saa enää korottaa.

Sara Seppänen

Yrittäjyys on hienoa - onhan?

6.1.2015

Juhlapuheissa yrittäjällä on aina ymmärtäjiä, mutta kun arki koittaa on tilanne usein toinen. Nyt jos koskaan Suomessa on aika yrittäjyyttä arvostavalle toiminnalle. Yrittäjyyden edistäminen pitää saada seuraavaan hallitusohjelmaan keskeiseksi ja konkreettiseksi seikaksi, jossa on mielellään mukana jo selkeitä toimintaesityksiä asiantilan korjaamiseksi. Talouspolitiikan painopiste tulee olla pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan parantamisessa, sillä tulevaisuuden työpaikat yksityisellä sektorilla on niissä.

Olen käyttänyt esimerkkinä Itävaltaa, jossa on ollut Euroopan paras työllisyystilanne koko taantuman ajan. Ulkoa tarkasteltuna resepti vaikuttaa yksinkertaiselta, Itävallan ”think small first” – periaate tarkoittaa elinkeinopoliittisia ratkaisuja, työlainsäädäntöä ja verotusta siten, että tarkastelun keskiössä on pienyrittäjät. Suomen osalta voitaisiin ajatella jo pelkän julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella esimerkiksi vapaata aukioloa ja luopumista elintarvike- ja ravintolaluvista. Kaiken kaikkiaan olisi syytä käynnistää mitä pikemmin säädösten vähentämiseen tarkoitettuja hankkeita, nykyinen meno on erityisesti pienyrittäjän kannasta raastavaa. Viranomaismenettely pitäisi saada muun Euroopan lailla yrittäjäystävällisemmäksi. Nykyisin yrittäjä pyritään nitistämään lupaviidakossa jo elinkeinolupaa hakiessa, ja muutoinkin hän on vapaata riistaa virkamiesvallan väärinkäytölle.

Yrittäjälle tulee taata sama sosiaalisen turvallisuuden tunne kuin muillekin palkansaajille. Tämä parantaa paitsi nykyisten yrittäjien asemaa, mutta myös alentaa kynnystä uusille yrittäjän uralle tähtääville henkilöille. Tarvitsemme myös asennetalkoot. Yrittäminen on saatava kiinnostavaksi vaihtoehdoksi työllistää itsensä ja saada oma osaaminen kannattavasi käyttöön. Toimiville yrityksille pitää luoda joustava malli palkata uusia henkilöitä. Työsopimukset pitää pystyä sopimaan siellä missä työ tehdään, ja esimerkiksi projektitöiden tekeminen pitäisi olla mahdollista määrätyiltä osin ilman että työntekijä menettää muuta palkkaturvaa. Työttömien 300 euron kuukausittainen ansiovapaaraja oli tervetullut ratkaisu.

Yritysverotuksemme vaatii täysremontin. Yrittämisen pitäisi olla aidosti yhteiskunnalle ja yrittämisen riskin kantavalle yrittäjälle kannattavaa. Tämä ei toteudu nykyisessä verotuspolitiikassa, jossa erityisesti arvonlisäveron alarajaa on nostettava pikimmiten nykyisestä 8500 eurosta vähintään 30 000 euroon, mielellään vielä suuremmaksi. Tämä helpottaisi suuresti yksinyrittäjiä, ja mahdollistaisi apuvoiman palkkaamisen. Myös pääomaverotusta pitää uudistaa, usein unohdetaan että taantuman aikana suurimmat tappiot kärsivät pääomatulot ja yrittäjätulot.

Pienten ja keskisuurten yritysten pyörittämisestä pitää luoda myös valtion toimesta aidosti ”hieno juttu”, sillä sen merkitys niin työllisyyteen kuin kansantalouteenkin on merkittävä. Itse soisin uudistuksen alkavan mitä pikimmin, ja listan kärkeen voidaan ottaa heti sääntelyn purkaminen ja verotuksen järkeistäminen.

Sara Seppänen

Verotuksen ihmemaa

3.1.2015

Kotimaatamme pitää kyetä tarkastelemaan myös kriittisesti, sen kaikesta hyvyydestä ja hienoudesta huolimatta. Itselleni kritiikin aihe on suomalainen kateus ja verotus jotka kulkevat käsi kädessä. Vanhan sanonnan mukaan kateus vie kalatkin vedestä, ja Suomessa tämä ikävä kyllä pitää paikkaansa. Viimeisiä kadehdinnan kohteeksi joutuneita oli Onvestin vuorineuvos Maarit Toivanen-Koivisto, joka ilmoitti muuttavansa Suomen korkean perintöverotuksen vuoksi Portugaliin. Hänen mukaansa perintövero on 20 % pesän varallisuudesta, eikä yhtiö pysty maksamaan niin paljon osinkoa jotta perintövero saataisiin katettua. Yhtiö haluaa edelleen työllistää Suomessa ja perhe ei halua sitä myydä, jolloin vuorineuvoksen ratkaisu on ainoa mahdollinen. Harva haluaa kuolemansa jälkeen jättää perillisiään velkavankeuteen.


Tarkastellaanpa hieman Suomen yritysverotusta. Suomen yrityksistä yli 90% on pieniä alle 10 hengen yrityksiä. Tästä osuudesta 65% on yksinyrittäjiä. Mitä pienempi yritys on kysessä, sitä vaikeampi sen on noudattaa samoja käytänteitä kuin isojen yritysten. Pienet yritykset eivät pysty palkkaamaan lakimiestenarmeijaa joka hoitaa heille parisataasivuisen verotusta koskevan lainsäädännön tulkinnan ja toimenpiteet. Suomessa mennään tällä hetkellä isot yritykset edellä. Suomessa ei voida puhua rikkaista yrittäjistä, sillä vuonna 2011 yrittäjien keskimääräiset tulot olivat 45 061 euroa, joka on vajaan viidenneksen enemmän kuin työntekijän keskipalkka. Lisäksi tulot jakautuivat hyvin epätasaisesti. Viidenneksellä yrittäjistä tulot jäivät vuonna 2012 alle 15 000 euron ja lähes kahdella kolmanneksella alle keskipalkan. Suuri osa yrittäjistä tienaa siis palkansaajia vähemmän.


Itävallan työllisyystilanne on ollut Euroopan parhain koko taantuman ajan. Keskeisenää syynä tähän hyvään työllisyyteen pidetään maan poliittista linjausta ”Think small first”. Tämä tarkoittaa sitä että maan elinkeinopolitiikkaa, verotusta ja työlainsäädäntöä on kehitetty pienyritysten näkökulmasta. On aivan selvää että kansanntalous voittaa, jos pienille yrityksille annetaan joustavammat pelisäännötkuin isoille. Etenkin työntekijät voittavat yt-Suomen aikoina, koska suomalaisen työn kilpailukyky paranee ja työt pysyvät paremmin Suomessa. Pienet yritykset ovat vahvasti sitoutuneet paikkakuntaansa ja kotimaahansa. Juuri näiden pienten yritysten toimintaympäristöön kannattaa panostaa, koska lähes kaikki yksityisen sektorin työpaikat syntyvät pk-yrityksiin. Mikäli haluamme pitää nykyiset työpaikat Suomessa ja saada lisää työpaikkoja, niin näillä toimenpiteillä alkaa olla jo kiire. Kiihtyvällä tahdilla Suomalaiset yritykset ovat siirtäneet toimintojaan Viroon tai muihin edullisemman työvoiman maihin.


Mitä taas perintöverotukseen tulee, niin Onvest ja siihen kuuluva Onninen Oy ovat poikkeuksellisen suuri perheyhtiö, ja perintöverokin sen vuoksi huikea. Vastaavassa tilanteessa on Suomessa on kuitenkin lukuisat pienemmätkin yritykset. Perintövero on noussut lyhyessä ajassa ja tilanne on yrityksille kohtuuton. Julkisuudessa on esitetty meillekin ns. Ruotsin mallia, jolloin kuolemantapauksen sattuessa tai sukupolvenvaihdoksessa veroa ei peritä lainkaan. Sen sijaan mikäli tuore perijä päätyy realisoimaan yrityksen, verotus tapahtuu myyntivoitosta laskettuna myyntivoittovero perustaisena. Pitäisi ymmärtää, että 20 % on viidesosa yrityksen arvosta, joten valtion pitäisi viimeistään nyt kun suuret ikäluokat ovat eläköitymässä kyetä oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Voitaisiinko ajatella vaikka osakkeita pantiksi valtiolle, ettei heti tarvittaisi käteistä rahaa? Nyt tarvitaan luovuutta tilanteen ratkaisuun, ja kateuden sysäämistä syrjään. 20 % perintöveroa on liikaa.

Vuorineuvos Toivanen-Koivistoa arvosteltiin päätöksen jälkeen voimakkaasti, ja mm. SDP:n suunnalta tuli kommentteja kansalaisuuden poisottamisesta. Nämä räikeimmät kommentit siivottiin sitten pois. Ilmeisesti joku kertoi demareille että yritystoiminnalla pyöritetään tätä maata tuottavasti, ja että ratkaisuja ongelmiin voisi harkita ihan itsekin ilman että käsi on aina yrittäjän taskulla. Nyt ajamalla pienemmät ja suuremmat omistajat asumaan ulkomaille vastuuttoman korkean perintöveron vuoksi varmistetaan se, että osinkoverot, osingot ja mahdollinen myyntivoittovero menevät pois Suomesta. Samalla päätöksenteko karkaa rajojemme ulkopuolelle. Vastaava tilanne on tietenkin myös silloin, kun yritys myydään ulkomaille. Tähän ratkaisuun on päätynyt jo Harvia, joka myytiin CapManille. Myynnin syyksi ilmoitettiin sukupolvenvaihdoksen liian korkeat verot.

Veroilla kustannetaan tietenkin paljon tarpeellista. Joku ajattelussa on mennyt kuitenkin pieleen, jos esimerkiksi porotilallisella, kuljetus- tai kampaamoyrittäjällä on vaikeuksia verojen vuoksi siirtää yritystään sitä jatkavalle. Veroihin käytettävät varat ovat pois investoinneista, juuri niistä hankinnoista jotka työllistävät muita yrittäjiä, lähiseutua ja luovat kasvua. Perintövero on jäänne kateuden ajalta, ja sen aiheuttama vaje voidaan korvata valtiontaloudessa ilman, että ikänsä maassamme töitä tehneet ja veronsa maksaneet kansalaiset ajetaan maanpakoon.

Valinnanvapautta perhevapaissa!

22.10.2016


Suomessa naisten työssäkäyntiaste on kansainvälisesti katsoen korkea. Työurien pidentämissä käytävässä keskustelussa on väärin osoittaa syyttävällä sormella alle 3-vuotiaiden lasten vanhempiin ja etenkin äitien suuntaan. Työelämän tasa-arvoa ja naisten asemaa työmarkkinoilla tulee parantaa, mutta ei pakkokeinoin asettamalla kiintiöitä perhevapaisiin. On kuitenkin aivan paikallaan arvioida perhevapaiden mallin sopivuutta tähän aikaan. Samaan aikaan kun maassamme on alhaisin syntyvyys koko Suomen itsenäisyyden ajalta, emme tarvitse syyllistävää keskustelua. Keskustelun sävy on syytä pitää positiivisena ja perheitä tukevana. Syyllistäminen lasten kotihoidosta ei lisää yhteiskunnassamme kannustavaa ja perheystävällistä ilmapiiriä. Tätä tarvitsemme syntyvyyden nostamiseksi.

Työelämän kilpailullisuus ruokkii joko-tai ratkaisuja työn ja lastenhoidon valinnoissa. Näiden ratkaisujen sijaan tarvitsemme enemmän joustavuutta ja valinnanvapautta perheille. Väestöliiton tutkimuksen mukaan selkeästi toivotuin hoitomuoto pienille lapsille on kotihoito. Perheet katsovat että sopivin ikä viedä lapsi hoitoon on noin kahden vuoden iässä. Suomessa on erittäin laadukasta varhaiskasvatusta tarjolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteiskunnan tarjoama lastenhoitopalvelu korvaisi pienten lasten kohdalla vanhempien läsnäoloa ja hoitoa.

On hyvä että isiä kannustetaan käyttämään perhevapaita nykyistä enemmän. Itse kannatan tässäkin asiassa mallia, jossa perhe saa päättää perhevapaiden jakamisesta ja lastenhoidon järjestämisestä itse. Järkevintä olisi tasata perhevapaiden kustannuksia sekä isän että äidin työnantajien kesken, riippumatta siitä kuka lasta kotona on hoitamassa. Lapsi on yhteinen. Tämä parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Hoitovapaan lyhentäminen ei välttämättä parantaisi naisten työllistymistä, sillä vakinaisessa työsuhteessa olevat äidit palaavat muita nopeammin työelämään. Sen sijaan lyhentäminen vaikeuttaisi jo valmiiksi huonossa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden asemaa.


Sara Seppänen

Eurooppa, Suomi ja maahanmuutto

19.7.2018

Meidän kaikkien sydän särkyy nähdessämme lapsia sodan jaloissa tai salakuljettajien huterissa laivoissa matkalla eurooppaan. Järkyttävintä on nähdä uutiskuva lapsesta ajelehtineena kuolleena rantaan välilmeren aaltojen huuhtoessa ylitse. Jokainen haluaa auttaa. Minkälainen apu olisi sitten kaikkien kannalta paras ratkaisu? Maailma on vääryyttä pullollaan ja lantti kadun kulmassa kerjäävälle, ei auta kurjassa tilanteessa olevaa henkilöä pitkälle, se voi hetkellisesti tuoda lohtua. Sama pätee maahanmuuttopolitiikkaan. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kärsivät sotaa, vainoa ja nälänhätää. Tulee pyrkiä auttamaan kestävällä tavalla.

Minä uskon lähiapuun. Siihen, että avun antaminen kannattaa aina aloittaa omassa lähiympäristössä. Auttaa sukulaisia, naapureita, tuttavia tai oman kotikaupungin avun tarvitsijoita. Uskon myös lähiapuun laajemmassa mittakaavassa. On nimittäin niin, että Euroopan kantokyky ei riitä loputtomasti. Meidän on huolehdittava ensin omista maistamme ja euroopasta, ennen kuin voimme auttaa muita. Miten me sitten voisimme paremmin auttaa muita? Apu tulee suunnata sinne missä sitä tarvitaan, eli lähemmäksi avuntarvitsijoita. Jo lähtömaissa tulisi olla järjestelmä, jonka avulla olisi mahdollista anoa turvapaikkaa ja saada apua. Lähtömaissa tai niiden rajavyöhykkeillä apu saavuttaisi helpommin heikoimmassa asemassa olevat henkilöt. Se myös mahdollisesti selventäisi näkemystä siitä, kuka ei ole välittömässä avun tarpeessa. Apu lähellä vähentäisi kuolleita välimerellä ja heikentäisi salakuljettajien bisnestä. Vastaanottokeskuksia on pystytettävä Pohjois-Afrikkaan ja lähi-itään. Eu-maista Ranska ja Saksa ovat jo esittäneet yhteisiä turvapaikkaleirejä näille alueille.

Minä rakastan erilaisia kulttuureita ja erilaisia ihmisiä. Mikään ei ole niin mielenkiintoista ja jännittävää kuin tutustua vieraaseen kulttuuriin. Mielestäni erilaisia kulttuureja tulee vaalia. Kaikista inhimillisintä apua on, kun apua suunnataan voimallisesti siten, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus asua omassa maassaan ja omassa kulttuurissaan hänen niin halutessaan. Tätä varten euroopan on tehtävä ryhtiliike. EU:n on tehtävä selkeät säännöt maahanmuuttopolitiikkaan.

Maahanmuuttopolitiikan tulee lähtökohtaisesti pyrkiä antamaan apu lähellä kriisejä, auttaa konfliktien selvittämisessä ja turvallisuuden lisäämisessä ja pyrkiä välttämään suuret kansanvaellukset eurooppaan. Maahanmuuttopolitiikan on myös keskityttävä työhön. Vain työ kotouttaa. Mielestäni kansalaisuuden saannin ehtona tulee olla kielitaito, kyvykkyys ja halukkuus tehdä työtä ja sopeutuminen länsimaiseen, oikeusvaltion periaatteita kunnioittavaan kulttuuriin. Suomen on myös syytä katsoa naapurin tekemisiä ja ottaa oppia Ruotsin onnistumisista ja virheistä maahanmuuttopolitiikan osalta.

Miksi ahkeruudesta rangaistaan?

8.1.2015


Kela esitti vuonna 2013 yli 30 000 opiskelijalle opintotuen takaisinperintävaatimuksen. Vuonna 2012 perittiin takaisin 36,1 miljoonaa euroa. Lainsäädäntö, joka johtaa näin massiiviseen takaisinperintään, ei ole toimiva.

On hyvin yksinkertaista, miksi tulorajat ylittyvät: opintotuki ei turvaa riittävää toimeentuloa. Keskimääräinen opintotuki (opintoraha+asumislisä) on 354€ kk. Ilman vanhempien taloudellista tukea opintotuki ja tulorajat ovat vaikea yhtälö. Tilanne on nurinkurinen; takaisinperinnän maksaminen vaatii yhä enemmän töitä! Erityisen tuskallinen tilanne on perheelliselle opiskelijalle, sillä opintotukeen ei sisälly minkäänlaista huoltajakorotusta.

Tulorajattomuus ei hidastaisi työelämään siirtymistä, sillä tutkinnon suorittamista tavoiteajassa valvotaan ja opintotuen maksaminen edellyttää opintojen edistymistä. Paavo Arhinmäki on todennut, että kaupan kassalla istumisesta ei ole mitään hyötyä humanistisen tiedekunnan opiskelijalle. Entä pitäisikö opiskelijoiden luovuttaa työpaikkansa työttömille? Maassamme on työpaikkoja, joita työttömät eivät ota vastaan, johtuen siitä ettei se ole heillekään taloudellisesti järkevää. Ihmettelen Arhinmäen suhtautumistapaa; työskentelin itse opintojeni ohessa kaupassa ja moinen ylimielisyys työtä kohtaan on pöyristyttävää. Kaikesta työkokemuksesta on hyötyä elämän varrella.


Lopuksi tosielämän esimerkki; Ystäväni valmistui maisteriksi Lapin yliopistosta kolmessa ja puolessa vuodessa, tehden töitä opiskelujen ajan. Opintotukikuukausia hän käytti 52:sta 17 ja oli tarkka, ettei 11 800 €:n tuloraja ylity. Yhtenä vuonna työpaikalla oli onnistuttu myynneissä hyvin ja työntekijät saivat lahjana stereot. Ystäväni soitti Kelaan varmistaakseen etteivät nämä stereot vaikuta hänen tuloihin. Virkailijat vakuuttivat stereoiden olevan lahja. Seuraavana vuonna saapui takaisinperintävaatimus 15% korolla. Stereoiden verotusarvoksi laskettiin 499€. Tämä oli palkinto ahkeruudesta.
Tulorajat tulee poistaa. Voisimme rankaisemisen sijaan lisätä kannustamista ahkeraan opiskeluun,


Sara Seppänen, luokanopettaja