Tulevat EU-vaalit käydään kesäkuussa 2024. Eduskunta käsittelee ja päättää parhaillaan Suomen EU:n vaalikauden 2024-2029 kärkitavoitteet. On välttämätöntä, että Suomi tehostaa tavoitteitaan EU:ssa ja tavoittelee parempaa vaikuttavuutta Suomen näkökulmasta tärkeisiin kysymyksiin.

Viime vuodet EU:n päätöksenteossa ovat olleet Suomen kannalta varsin erikoisia. Komissiosta tulee
jatkuvalla syötöllä järjettömiä direktiivejä lausuntokierrokselle. Viimeisimpinä esimerkkeinä juomavesidirektiivi ja metsien monitorointiasetus. Juomavesidirektiivi olisi tuonut suomalaisille miljardien laskut
putkiremonttien tiuhaan uusimisen muodossa. Saimme neuvoteltua direktiiviin siirtymäajan vuoteen 2032 saakka.

Finanssiala ry:n puheenjohtaja Sara Mella lausui vastikään, että enää ei riitä, että risteilyalus Oy Suomi Ab seilaa autopilotilla Euroopan merillä, vaan tarvitsemme yhä tarmokkaalta ja proaktiivisempaa EU-vaikuttamista. EU:ssa tulee myös ymmärtää että samanlainen lainsäädäntö ei vaan sovi kaikkiin maihin. Tähän pakottaminen on iso virhe ja heikentää koko Euroopan aluetta.

EU:n tulisi ottaa jyrkkä suunnan muutos politiikassaan. Se on kahmimassa valtaa, niin metsäpolitiikan, ympäristölainsäädännön, terveydenhuollon, kuin koulutuksenkin suhteen. EU:n on palattava takaisin sille alunperin perustettuihin tehtäviin. Euroopan turvallisuuden ja vapaan kaupan tulee olla sen tehtävien keskiössä. Uudessa turvallisuusympäristössä EU:n rooli rauhan ja turvallisuuden takaajana korostuu. Tarvitsemme globaalisti vahvan ja toimintakykyisen EU:n, joka edistää jäsenvaltioiden turvallisuutta ja taloudellisia etuja.

EU:ssa on ymmärrettävä että ruoantuottajien tehtävä on tuottaa ruokaa, ei laskea jatkuvasti hiilipäästöjä. Hiilensidontaa ei voi syödä. Suomalainen ruoka on eettistä, puhdasta ja hyvin tuotettua. Kotimainen ruoka on ilmastoteko! Minä en halua nähdä sitä päivää, että suomalainen lihantuotanto on ajettu alas ja
kaupoissa ja ravintoloissa on tarjolla Kiinalaista ja Brasilialaista
lihaa. Aivan
sama ilmiö tapahtuu teollisuudelle, joka menettää kilpailukykynsä liian
kireiden ilmastotavoitteiden vuoksi. Suomalaisen ruantuotannon kurjistaminen
autioittaa maaseutua ja vaikuttaa täten koko Suomen turvallisuustilanteeseen
heikentävästi. Koko maan tulee säilyä asuttuna.

EU:ssa
suunnitellaan jatkuvasti erilaisia tuki- ja elvytysmekanismeja. Vaarana on
edelleen, että säntillisesti raha-asiansa hoitavat suomalaiset joutuvat löysän
talouspolitiikan maksajiksi, kuten on tähänkin asti asian laita ollut. Nyt
pitää osata sanoa: EI oo, EI tuu!

Lapin omaleimainen pääkaupunki

Rovaniemi kehittyy ja kasvaa kovaa vauhtia. Rovaniemen asukasmäärä on kasvanut ja Rovaniemi Lapin maakunnan pääkaupunkina on myös keskeinen matkailuviennin kannalta. Tulevaisuudessa tavoitteena tulee olla matkailun tunnustaminen nimenomaan vientinä. Raha kansainvälisestä matkailusta tulee Suomen ulkopuolelta ja sen voidaan katsoa olevan vientiä.

Rovaniemi tarvitsee pitkäaikaisen ja kestävän vision kehittämiseen. Tarvitsemme myös kaupunkikuvan osalta kunnianhimoisen näkemyksen. On selvää, että tarvitsemme lisää majoituskapasiteettiä ja useita hotellihankkeita onkin suunnitelmissa. Tämä on erittäin hyvä asia. Samaan aikaan tulee huolehtia asukkaiden kokemasta elämisen laadusta ja viihtyvyydestä.

Rovaniemen kaupunkikuvaa ja identiteettiä ovat muokanneet voimakkaasti Lapin sota, jälleenrakennus ja Alvar Aalto. Toivoisin Rovaniemelle rohkeutta olla erilainen kuin muut Suomen kaupungit. Omaleimaisuus, arktisuus
ja lappilaisuus tulisi näkyä myös kaupunkikuvassa. Mielestäni Rovaniemen ei tule tavoitella rakennuksia, kuten liian korkeita torneja, jotka eivät sovi muuten matalaan kaupunkikuvaan. Mielestäni pelkän korkeuden tavoittelu ei ole
kunnianhimoista, eikä se ole omaleimaista Lapin rakennusperinteelle. Kerroskorkeuksia rakennuksissa voidaan nostaa, mutta näen tärkeänä, että Rovaniemeä ympäröivät kauniit vaarat ja luonto näkyvät edelleen hallitsevana
kaupunkikuvassa. Rovaniemi asuu vaarojen sylissä ja joki virtaa kauniisti sen keskellä.

Toivoisin Rovaniemelle lisää puurakentamista, persoonallista pohjoisen tyyliä. Meillä on Lapissa omaa tuotantoa hirsi-ja puuteollisuudessa ja tämä tulisi hyödyntää. Matkailija ei tule Lappiin katsomaan samaa korkeaa kaupunkikuvaa, mitä on tarjolla joka maailman kolkassa. Rovaniemen tulisi ammentaa perinteestä ja omasta historiasta, sekä vuodenaikojen vaihtelusta. Miltä näyttäisi talvinen, luminen kaupunki, jossa puurakentamisella vahva osa kaupunkikuvassa?

Rovaniemen rakentamisen ja lupien tulee olla kaikkia yrittäjiä tasapuolisesti kohtelevia. En hyväksy minkäänlaista eriarvoistavaa kohtelua eri hankkeiden kesken. Toivon Rovaniemelle rohkeutta, sinnikkyyttä ja kunnianhimoa tavoitella kaunista, lappilaisen näköistä kaupunkikuvaa.

Me elämme edelleen, vuoden jo vaihduttua muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.Presidentti Niinistö kommentoi hiljattain YLE:lle suursodan uhkaa sanoen: ”ei reppuja panna nyt kasaan, mutta pitää ymmärtää, että tämän vuoksi täällä on asevelvollisuus ollut. Me olemme pitäneet huolta”. Maailman turvallisuuspoliittiset mannerlaatat ovat monella taholla muutoksessa.

Suomi toimi vihdoinkin viisaasti hakiessaan puolustusliitto NATO:n jäsenyyttä keväällä 2022 ja solmiessaan kahdenkeskisen DCA-puolustusyhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Me emme ole enää yksin. Edelleen on kuitenkin aivan ratkaisevan tärkeää, että pidämme huolta kansallisesta puolustuksesta ja huoltovarmuudesta.
Tätä kaikkea suurempi kysymys on kansallinen puolustustahto, sillä sitä ei voi ostaa edes rahalla. Meidän on huolehdittava maastamme ja jokaisesta suomalaisesta siten, että voimme kokea kotimaan puolustamisen arvoiseksi. Näistä huolen pitäminen on tärkeää myös Suomen taloudellisen menestymisen näkökulmasta. Olemme houkutteleva investointikohde, mikäli huolehdimme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.

Suomen tasavallan presidentin tehtävä on realistisella otteella johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Nyt ei ole aika ideologiselle haihattelulle tai epärealistiselta maailman parantamiselle. Vakauden ja rauhan rakentaminen on toki tärkeää, mutta se täytyy tehdä siten, että Suomen turvallisuus varmistetaan ensisijaisesti. Jussi Halla-Aho on osannut ennustaa monet ongelmat Venäjän ja maahanmuuton suhteen jo paljon ennen kuin ne realisoituivat nykyisellä tavalla. Poliittisella epärehellisyydellä ja niin sanotusti mukavilla valheilla on kyllä saatu ääniä vaaleissa, mutta onko niillä turvattu Suomen kansan tulevaisuutta? Monia virheitä on tehty sekä Venäjän, että maahanmuuton suhteen. Nyt tarvitaan johdonmukainen ja viisas presidentti.

Suomen on aika varautua vielä paremmin monessakin asiassa. Tarvitsemme reitin jäämerelle turvaamaan huoltovarmuutta. Atlantin radan suunnittelu on laitettava alulle. Saimme hyviä uutisia Liikenne- ja viestintäministeri Ranteen ministeriöstä ennen joulua. VT21 on saatu ministerin johdolla neuvoteltua eurooppalaiseen TEN-T liikenneverkkoon ja tämä on edellytys tien rahoitukselle EU:n rahastoista. Tärkeä ja tarpeellinen päätös koko Suomen näkökulmasta.

Uusi vuosi tuo toivottavasti valoa tulevaisuuteen. Inflaation kehitys on pysähtynyt ja ohjauskorkojen nousun odotetaan pysähtyvän. Suomen kansa on aina selvinnyt vaikeistakin ajoista, tulemme selviämään näistäkin meneillään olevista.

Tarvitsemme yhteistyötä ja suomalaista sisua.

Vanhempien kasvatusvastuu on siirtynyt yhä enemmän yhteiskunnan vastuulle. Varhaiskasvatus ja peruskoulu on joutunut ottamaan vastuuta perheille kuuluvista tehtävistä. Lapset tarvitsevat aina itseään vahvemmat vanhemmat ja kaveri-vanhemmuus tuottaa lapsille turvattomuutta. Vanhempien ihmisten kunnioituksen puute heijastelee myös opettajien auktoriteetin murentumista. Kun vielä lasten vanhemmat kyseenalaistavat opettajien auktoriteettia, pätevyyttä ja koulun tapaa hoitaa opetusta, ollaan jo todella huonolla kehityksen tiellä. Lapsilta ja nuorilta tulee vaatia ponnisteluja ja pitkäjänteisyyttä jo pienestä alkaen, koska sitä elämä on, ponnistelua. Onnistuminen vahvistaa lapsen itsetuntoa, tietoa siitä että minä opin, osaan ja pärjään.

Opettaja-lehti haastatteli minua elokuun 2023 numeroonsa ja kerroin tässä jutussa peräänkuuluttavani laajaa yhteiskunnallista keskustelua peruskoulun tilasta. Tarvitaan kouluille arvojen ja auktoriteetin palautus ja
vanhemmille vastuu lasten käyttäytymisestä. Kouluihin tulee saada työrauha ja mahdollisuus keskittyä perusasioihin. Opetussuunnitelman perusteet uudistettiin 2014 ja näihin perusteisiin tulee tehdä karsintaa ja tiivistystä. Inkluusio ei toimi. Pienryhmät ja erityisluokan tarvitaan takaisin.

Hallitusohjelmassa on useita hyviä kirjauksia tilanteen parantamiseksi. Peruskouluun panostetaan 200milj. euroa ja oppimisen tuen uudistamiseen 100milj. euroa. Äidinkielen ja matematiikan opiskeluun lisätään kolme vuosiviikkotuntia. Hallitusohjelmassa on kirjaus koulujen kännykkäkiellosta. Ruotsissa on myös hallituksen pöydällä esitys, jossa kännykät laitettaisiin parkkiin koko koulupäivän ajaksi. Mielestäni nyt tarvitaan vaikuttavia toimenpiteitä, joilla oppilaiden koulupäiviin saadaan lisää rauhaa ja keskittymiseen paremmat mahdollisuudet.

Helsingin yliopiston kehityspsykologian lehtori Aino Saarinen totesi väitöskirjassaan (2020), että digitaalisuus ja itseohjautuvuus heikentävät oppimistuloksia. Tutkimuksessa jopa todettiin, että mitä enemmän digilaitteita käytettiin matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä, sitä huonommat tulokset olivat Pisa-testeissä. Väitöskirja aiheutti pienimuotoisen kohun ilmestyessään.

On aika muuttaa suuntaa, sillä haluamme edelleen Suomeen maailman parhaan peruskoulun.

PS. Kahdeksan kuukautta kansanedustajuutta takana, paljon
työtä, yllättävää ja uutta on matkalle jo mahtunut. Olen kiitollinen saadessani
tehdä tätä työtä teidän kaikkien lappilaisten hyväksi. Oikein hyvää ja
rauhallista joulun aikaa sekä valoisaa ja onnellista uutta vuotta 2024!

Vaikka valtiontalous on erittäin huonossa tilassa, haluaa hallitus edistää järkeviä hankkeita. Hallitusohjelma ei ole täydellinen, mutta elinkeinojen, turvallisuuden ja huoltovarmuuden edistäminen ovat keskiössä.

Lapin maakuntakentille lennetään jatkossakin. Lennot on turvattu hallituksen päätöksellä tuetusti ainakin vuoteen 2026 saakka. Lennot ovat erittäin tärkeä osa Lapin elinvoimaa ja kasvavaa kysyntää matkailun ja teollisuuden näkymien osalta.

Lapin yhteydet muiltakin osin ovat keskiössä. Tornio-Kolari radan sähköistämiseen on varattu suunnittelurahaa 7,5 miljoonaa euroa. Muuttuneen geopoliittisen tilanteen ja Lapin huikean elinkeinopotentiaalin vuoksi tulee ratayhteyksiä miettiä koko Suomen turvallisuuden kannalta jatkossa aina Norjan Narvikiin saakka. Rovaniemellä järjestetyssä Barents konferenssissa Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteiset liikennehankkeet ja yhteydet olivat mukana keskusteluissa.

Valtatie 4 uudistaminen Hirvas-Vikajärvi löytyy myös budjetista ja tähän on varattu 4,6 miljoonaa euroa. Ennätysmäärä rahaa on haettu myös Military Mobility- hankkeisiin. Toisessa lisätalousarviossa osoitetaan rahaa liikenneväylien parantamiseen erityisesti Lappiin.

Perussuomalainen eduskuntaryhmä nimesi minut parlamentaariseen Liikenne 12 suunnitteluryhmään. Viime kaudella tässä ryhmässä ei ole ollut yhtään lappilaista jäsentä. Liikennesuunnitteluryhmässä tulee suunnitella liikenneverkkotarpeita tasapuolisesti koko Suomeen. Tärkeää on tuoda pohjoisen ääni pöytään.

Hallitus käynnistää myös Pohjoisen ohjelman ja sen osalta meillä onkin tehty jo hyvää työtä Lapin liitossa, kauppakamarissa ja kunnissa. Kiitän kaikkia teitä erittäin hienosta yhteen hiileen puhaltamisesta ja onnistumisesta. Vain yhteisellä viestillä ja tavoitteella Lappi pärjää entistäkin paremmin. Eihän parempaa maakuntaa ole! Arvo Ylitalon laulussa, Tunturitiellä, lauletaan; ”Yli aavan on valo yön auringon, yli virran vie suven tuoksuinen tie. Kuka löytää sen, sitä kulkee ken, sitä turhaan etsii maan kiireinen. Kuka oivaltaa sitä taivaltaa, kuka löysi sen löys kauneuden”

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden alusta. Haasteet terveydenhuollon osalta eivät ole kuitenkaan hävinneet mihinkään. Olemme lukeneet, kuinka ympäri Suomea päivystykset ovat ruuhkautuneet ja suurissa vaikeuksissa.

Päivystykset ovat ruuhkautuneet jatkohoitopaikkojen vähyyden vuoksi. Vanhusten hoidon paikkoja on aivan liian vähän. Tämä ongelma on valtakunnallinen. Toinen ongelma, etenkin Rovaniemellä on terveyskeskuksen avovastaanottojen haasteet. Selvää on, että tarvitessaan apua ja hoitoa, ihminen menee sinne, mistä apua saa. Mikäli terveyskeskus ei palvele, hakeutuvat potilaat päivystykseen. Kaikilla ei ole käytettävissä työterveyshuoltoa tai mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluita.

Olen esittänyt ensimmäisen kerran vuonna 2020, että Muurolan sairaalan tiloja otettaisiin vanhustenhoidon käyttöön. Kirjoitin aiheesta 23.12.2020 Lapin Kansassa. Muurolaan ollaan nyt perustamassa paikkoja, mutta vain väliaikaisesti. Meidän tulee saada kuitenkin pysyviä ratkaisuja vanhusten hoidon paikkojen lisäämiseksi. Tilanne on samankaltainen ympäri Lappia.

Lapin keskussairaalan päivystystä haastaa myös turistien suuri määrä. Olemme kaikki todella iloisia elpyneestä matkailusta ja otamme ilomielin Lappiin matkailijoita ja heidän mukanaan tuomat tulovirrat.

Päivystyksen haasteiden ratkaisemiseksi olen esittänyt aluehallituksen kokouksessa 18.1.2023. että Rovaniemelle perustetaan hyvinvointialueen, matkailualan toimijoiden ja yksityisten terveydenhuollon palvelujen tuottajien kesken toimintamalli ulkomaisten matkailijoiden palvelujen järjestämiseksi. Yksityiset terveydenhuollon palveluntuottajat voisivat järjestää päivystyksen kaltaista palvelua yhteisvoimin. Matkailualan toimijat voisivat informoida tästä palvelusta matkailijoita. Nopea hoito ja apu on myös Rovaniemen matkailukaupungin maineen kannalta todella tärkeä asia.

Yksityisillä toimijoilla on paremmat maksukäytännöt ja vakuutusyhtiölaskutus on arkipäivää. Yksityisillä on myös suoralaskutussopimuksia kansainvälisten vakuutusyhtiöiden kanssa. Toinen vaihtoehto on, että asiakas maksaa laskun luottokortiltaan ja hakee rahoja vakuutusyhtiöltä jälkikäteen.

Vakavasti loukkaantuneet ja sairaalahoitoa vaativat potilaat tottakai jatkossakin hoidettaisiin LKS päivystyksessä.

Tärkeinpänä lopuksi: Lapsille tulee saada oma päivystys Lapin keskussairaalaan. Useissa kaupungeissa toimii jo erillinen lasten päivystys. Pienet lapset eivät joudu enää jonottamaan. Toivon, että samanlainen palvelu saataisiin myös Länsi-Pohjan sairaalaan. Siitä asiasta päättää kuitenkin palvelunjärjestäjä, eli Mehiläinen Oy.

Sara Seppänen, Lapin liiton valtuuston puheenjohtaja, Aluehallituksen jäsen (PS)

Viimeaikaiset tapahtumat Suomessa ja maailmalla todistavat lyhytnäköisen politiikan ongelmat. Euroopassa ja etenkin Suomessa on nitistetty ahtaalle yritykset ja teollisuuden toimijat liian tiukalla ilmastopolitiikalla ja sääntelyllä. Lyhytnäköistä tämä on siksi, että siten olemme vain kasvattaneet Kiinan taloutta vahvistamalla heidän kilpailukykyään kasvavana maailman johtavana teollisuusmaana. Kiinassa kivihiilivoimaloita on kuin sieniä sateella ja lisää tulee. Vaikkakin siellä pientä edistymistä ilmasto toimissa on saavutettu, kasvatti Kiina hiilidioksidipäästöjään 750 miljoonalla tonnilla vuosina 2019-2021. Se oli myös merkittävistä talousmahdeista ainut maa, jonka talous kasvoi. Tämä suunta tulee kääntää. Meidän tulee tukea, sekä mahdollistaa kaikenlaista toimeliaisuutta omalla maaperällä.

Lyhytnäköistä politiikkamme on ollut myös Euroopan suhteen. Suomi ei liittyessään Euroopan unioniin, suinkaan liittynyt yhteiseen velkaunioniin. Tässä velkaunionissa toiset maat saavat elellä huoletta ja surutta vastuuttomasti taloudenpidon suhteen ja voivat luottaa siihen, että EU maksaa yhtenäisyyden nimissä myös heidän velkansa. Jo ensimmäisen paketin kohdalla olisi pitänyt vaatia pysäytystä. Seuraava velkapaketti on jo tulossa ja meidät yritetään sitoa yhä tiukemmin kantamaan tätä taakkaa. Ihmettelen miten Suomen katsotaan olevan, niin vauras, että meidän tulee antaa enemmän kuin mitä EU:sta saamme. Elämme velaksi. Koulujärjestelmä rapautuu, terveyspalveluihin ei rahat riitä ja aivovienti Suomesta kiihtyy. Tähän päälle nykyinen hallitus lätkäisi maastapoistumisveron.

Suomi on avoin ja kansainvälinen maa ja haluaa pysyä sellaisena, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkeen tulee eu:ssa suostua. Se ei tarkoita muiden leveän elämän maksamista tai omasta kulttuurista luopumista. Viimeistään nyt tulee estää EU:n puuttuminen metsiemme ja maaperämme käyttöön.

Sama lyhytnäköisyys näkyy myös ihan täällä pohjoisilla perukoilla. Hyvinvointialueet joutuvat perustamaan koko alueen yhteisiä yhtiöitä. Lapissa ollaan perustamassa ruokapalveluyhtiötä. Tämän yhtiön toimintamallissa tulisi ottaa oppia Sodankylästä. Siellä uudistettiin kunnan ruokapalvelut vuonna 2012 ja lähtökohtana oli lähiruoka. Sodankylän koulaiset ja vanhukset syövät Lokan kaloja ja lähellä tuotettua ruokaa. Rovaniemellä syödään kouluissa serbialaista soijaa ja virolaista lohta. Kotimaista ruoantuotantoa on ajettu vuosikymmenet ahtaalle juuri näillä EU:sta tulevilla kilpailulainsäädöksillä ja hankintalailla. On aivan käsittämättömän lyhytnäköistä tuijottaa esim. kuntien ruokapalveluiden osalta vain hintaa, sillä aluetalous ja lähiruoantuotanto luonnollisesti vahvistuisivat, mikäli tuotteille olisi kysyntää. Tämä tarkoittaa työtä ja verotuloja alueelle. Kotimainen ruoantuotanto on myös huoltovarmuuskysymys.

Energian suhteen olemme tehneet viimeisimmät ja suurimmat lyhytnäköisen politiikan virheet. Koskaan, ei koskaan, saisi myydä kotimaataan, sen virtaavien jokien voimaa, maaperää tai energiaa tuovia sähköverkkoja pois toisen maan ohjailtavaksi. Ei varsinkaan, kun otat riskin kansalaisten rahoilla. Seuraava suuri kysymys tulee olemaan puhdas vesi. Ja sen suhteen on syytä olla erittäin viisas ja erittäin kaukaa.

Sara Seppänen, Perussuomalainen

Suomi on Länsi-euroopan köyhimmässä puolikkaassa kotitalouksien varallisuusasteen osalta mitattuna ja sijoitumme samaan kastiin Portugalin ja Itä-Euroopan maiden kanssa. Pohjoismaiden, Saksan, Ranskan ja Italian kotitalouksien varallisuusaste on vähintäänkin 50% korkeampi kuin Suomessa. Olemme rupusakkia.

Suomen kansaa verotetaan kaikista maailman maista kuudenneksi eniten tuloverojen osalta ja kolmanneksi eniten pääomaveron osalta. 97 prosenttia maailman maista verottaa siis vähemmän kuin Suomi. Yli sata miljardia otetaan köyhästä kansasta koko ajan veroluonteisia maksuja. Tähän päälle meillä on paljon kovempi velkaantumisaste kuin muilla pohjoismailla. Jotain on pielessä ja pahasti. Emme saa hoidettua vanhuksiamme, koulujen pisa-tulokset laskevat, kotitalouksilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen ja koko systeemi on hätätilassa.

Surkeasti neuvotellun EU:n elvytyspaketin yhteydessä pääministeri Sanna Marin sanoi Suomen kuuluvan maksajiin, koska Suomi kuuluu vauraimpiin maihin. Maksoimme tukipaketista 5,7 miljardia euroa (lähde: Valtionvarainministeriö) ja saamme, jos osaamme hakea, 2,6 miljardia euroa. Lisäksi Suomi on tunaroinut Fortumin kautta kahdeksan miljardia Uniper-tukiin (mediatietojen mukaan). Suomi ei ole vauras maa. On valetta väittää näin.

Suomalainen veronmaksaja on opetettu uskomaan hyvinvointivaltion pysyvyyteen hokemalla että meillä menee hyvin ja olemme vauraita. Tämä puhe tulee lopettaa. Tarvitsemme Suomi-ohjelman. Koko valtiontalous tulee perata yksityiskohtiaan myöten ja tavoitteena tulee olla että veroja kevennetään ja suomalaisten tavallisten ihmisten elämää helpotetaan ja elämänlaatua parannetaan. Tarvitsemme houkuttelevan ja vakaan veroympäristön, jotta Suomeen saataisiin investointeja ja suomalaiset yritykset kasvuun.

Mikäli Suomi jatkaa tällä tiellä, meillä tulee olemaan yhä vähemmän yrittäjiä ja työllistämiskelpoisia yrityksiä. Happinaamari pitäisi nyt välittömästi laittaa omille kasvoille, ennen kuin autamme muita. En halua että Suomen lapset, tulevat veronmaksajat maksavat vielä vuosikymmenet Italian mädän pankkisektorin ongelmia. Suomi liittyi aikanaan tietyn tyyppiseen EU:hun, sellaiseen, jossa jokainen jäsenvaltio vastaa omista veloistaan. Nyt olemme matkalla kohti velkaunionia. Kenen luvalla?

Sara Seppänen, PS

8.9.2022

Hyvä opettaja, siinä on ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan menestymisen edellytys. Suomi on ollut edelläkävijä opettajien koulutuksen osalta. Otamme usein itsestäänselvyytenä korkeasti koulutetut opettajamme. Useissa maissa on erityisesti julkisen sektorin kouluissa huutava pula koulutetuista opettajista, opettajan ammatin huonon arvostuksen, huonojen palkkojen ja vaativan sekä stressaavan työn vuoksi. Suomessa opettajan ammatin arvostus on ollut hyvä, mutta siitä on syytä olla huolissaan etenkin päiväkotien varhaiskasvattajien ja koulujen jatkuvasti kasvavien ryhmäkokojen ja jatkuvasti lisääntyvien uusien haasteiden edessä. Harvassa maassa opettajan koulutus on ollut yhtä korkeatasoista. Suomessa opettajat ovat korkeasti koulutettuja maistereita.

Opettajat ovat Suomessa aina korkeakoulutettuja ja opintoihin sisältyy pedagogisia opintoja. Alalla on todella tiukat vaatimukset, eikä sijaisuuksia tekemään pääse kuka tahansa.

Tästä tulee pitää kiinni jatkossakin. Opettajan ammattiin on vuosien aikana sisällytetty lisääntyvissä määrin paperitöitä, wilman kautta tapahtuvaa yhteydenpitoa, moniammatillista yhteistyötä ja yhä lisääntyviä vaatimuksia inkluusion mukanaan tuoman yksilöllisen opetuksen mukaisesta opetuksen tarjoamisesta.

Inkluusio tarkoittaa pohjimmiltaan mukaan pääsemistä ja se on erittäin hyvä tavoite. Pohjimmiltaan keskustelu tulisi kuitenkin aloittaa aina kysymällä mihin yksilön tulisi päästä mukaan. Mielestäni jokaisen yksilön tulisi päästä mukaan merkitykselliseen yhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan. Inkluusion ei tästä näkökulmasta tulisi tarkoittaa kaikille oppilaille fyysisesti samaa luokkatilaa, vaan ympäristöä jossa oppiminen ja kiinnittyminen yhteisöön on parhaalla mahdollisella tavalla mahdollista. Nykyisellään inkluusio tarkoittaa käytännössä, kaikille tarjotaan samanlainen ja samalla usealle oppilaalle erittäin epäsopivaa oppimisympäristöä.

Käytännössä malli ei palvele ketään hyvin. Mallissa jokaisesta oppilaasta yritetään muovata samaan ympäristöön sopivaa oppijaa. Inkluusion ongelmat ratkeavat kun tunnustamme että jokainen on erilainen ja että kaikille ei sovi iso luokkaympäristö. Inkluusion kritiikissä on kyse nimenomaan huolesta jokaisen oppilaan oikeuksien toteutumisesta.

Korkeakoulujen pääsykoe uudistus ei ole ollut onnistunut. Suomen lukiolaiset voivat todella huonosti. Paine menestyä ylioppilaskirjoituksissa on kohtuuton. Tämä järjestelmä tulee muuttaa.

Opetussuunnitelma tulee uudistaa pikimmiten. Laskevat PISA-tutkimuksen tulokset ja lisääntyvät lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat hälytysmerkkejä koulujemme tilanteen muutoksesta. Tähän tulee reagoida tulevassa hallitusohjelmassa.

Sara Seppänen, opettaja

Syntyvyys on jo pitkään laskenut Suomessa ja on nyt huolestuttavan alhaisella tasolla. Tilanne vaatii pikaisesti yhteiskunnan toimia sekä yleisen ilmapiirin muuttumista perheystävällisempään suuntaan. Lapsia syntyy Suomessa nyt yhtä vähän kuin nälkävuosina 1860-luvun lopulla. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa syntyvyyden lasku on ollut jyrkkä. Huoltosuhteemme kasvaa ja tämä aiheuttaa hyvinvointivaltion taloudelle ongelmia.

Nuorten naisten taloudellinen epävarmuus on tutkimusten mukaan osaltaan vaikuttamassa syntyvyyden laskuun. Työlainsäädäntö, sosiaaliturva ja lapsiperheiden palvelut ovat avainasemassa pohdittaessa ratkaisuja nykytilanteeseen. Yhteiskunnan voimavaroja on enenevässä määrin suunnattava ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen tukeen. Olen esittänyt, että perheiden tulisi saada kaikki tarvitsemansa palvelut yhden luukun-periaatteella. Perheiden ohjaamotyyppistä palvelua tulisi olla tarjolla neuvoloissa, joissa perheiden tilanne ja tarpeet voitaisiin tunnistaa hyvissä ajoin. Perinteisten neuvolapalveluiden lisäksi ohjaamot tarjoaisivat neuvontaa päivähoitoasioissa ja perhe- ja työelämän yhteensovittamisessa. Perheet tarvitsevat tukea monenlaisissa asioissa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin voidaan puuttua, sen parempi.

Perhevapaauudistus tarvitaan, mutta se on tehtävä perheiden valinnanvapautta kunnioittaen. Pienten lasten hoito tulee edelleenkin voida järjestää kotona, mikäli perhe niin haluaa. Poliittiset päätökset eivät saa liiaksi ohjailla näitä valintoja. Perheitä on tuettava myös taloudellisesti. Perheiden tuet ja perheverotusmalli on nostettava tarkasteluun. Lapsilisä voitaisiin muuttaa harkinnan varaiseksi tueksi ja sen maksaminen suunnata vähävaraisille perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Yhteiskunnan tuki esitetään toisinaan naisten työllistymisen esteenä. Perheiden taloudellinen tukeminen ei kuitenkaan yksin vaikuta naisten työllistymiseen tai kotiin jäämiseen lasten syntymän jälkeen. Tärkeä tekijä naisten työllistymisessä on yksinkertaisesti työpaikkojen määrä. Työllistymistä ja uusien työpaikkojen syntymistä on Suomessa kaikin tavoin edistettävä. Kokoomus on viime hallituskaudella ollut vahvasti myötävaikuttamassa uusien työpaikkojen syntymiseen ja työttömyyden vähenemiseen. Tätä työtä on edelleen jatkettava. Myös koulutuksen merkitys on ratkaiseva. Korkeammin koulutetuilla naisilla on usein työpaikka odottamassa vanhempainvapailta palattaessa. Koulutukseen panostaminen on panostus naisten työllistymiseen ja perheiden hyvinvointiin.

Työelämän joustavuutta on Suomessa kehitettävä. Osa-aikatyö ja töiden järjestely työpaikolla ovat asioita, joilla edistetään työhön paluuta ja työllistymistä. Tämä on yksi tärkeimmistä perhepoliittisista muutoksista, joita työelämämme kaipaa. Tuetaan jatkossa enemmän joustavia työtapoja, vanhempainvapaita ja edistetään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Nämä toimet parantavat myös työssäjaksamista ja työtyytyväisyyttä ja näin ollen myös työn tuottavuutta.

Sara Seppänen

Nykyään jalan saaminen oven rakoon työelämässä voi olla hyvin hankalaa, ja valmistumisen jälkeisen työllistymisen takaamiseksi on erittäin tärkeää, että opiskelija on voinut opetella työelämätaitoja ja saada kokemusta mahdollisesti jo omalta alaltaan ennen valmistumistaan. Kaikki työkokemus on aina hyväksi, puhumattakaan siitä, että pelkän opintotuen turvin on mahdotonta elää yksin tai kaksin, saati perheellisenä.

Opintotukea nostavan opiskelijan ensisijainen tehtävä on luonnollisesti opiskelu. Tätä varmistamaan on luotu vaatimuksia muun muassa siihen, kuinka paljon opintopisteitä on vuodessa suoritettava, jotta opintotukea saa. Paitsi että meillä on jo vaatimus opintotuen saamiseen, meillä on lisäksi rokote siihen, jos opiskelija on ahkera ja vaadittujen opintopisteiden ohella kartuttaa työkokemustaan ja valtiomme verovaroja.

Opiskelijalta vie turhaa energiaa keskittyä laskemaan tarkalleen kuinka paljon hän voi tienata, kun hänen pitäisi keskittyä opiskelemaan ja omaan työhönsä parhaan suorituksen takaamiseksi. Mielestäni opiskelijaa ei tule rangaista ahkeruudesta, eikä näin ollen tulorajoille opintopistevaatimusten lisäksi ole tarvetta. Kun tulorajat poistetaan, jää myös paljon turhaa perintää ja niihin tarpeellisia oikaisuvaatimuksia tekemättä, jolloin sekä opiskelijan että Kelan aikaa säästyy.

On hienoa, että tulorajojen nostosta keskustellaan ja takaisinperinnän veroprosenttia on laskettu viime vuosien aikana. Nyt on kuitenkin aika varmistaa, ettemme rokota ahkeria opiskelijoitamme ja poistaa tulorajat kokonaan. Tätä asiaa on jo vuosien ajan vatvottu, joten eiköhän laiteta sille piste!

Itsensä työllistäminen yrittäjänä pitäisi Suomessa olla kannattavaa ja palkansaajien kaltaiseen sosiaaliturvaan oikeuttavaa toimintaa. Ei ole oikein että yrittäjäriskiin valmiit suomalaiset ovat vaikeuksien koittaessa tai tilanteiden muuttuessa ”lainsuojattomien” asemassa. Moni jättää yrittäjäpolun siksi, että kokee liian riskialttiiksi. Varauksellisuus on helppo ymmärtää, kun tutkii millaisia puutteita yrittäjien sosiaaliturvassa vielä on. Esimerkiksi sairastamisen tai yritystoiminnan lopettamisen takia pienyrittäjä on todellisessa vaarassa pudota surkealle päivärahalle tai kokonaan normaalin työttömyysturvan ulkopuolelle.

Yrittäjien sosiaaliturva on käytännössä heidän oman varautumisensa varassa. Heillä sosiaaliturva perustuu YEL-vakuutukseen. Monella pienyrittäjällä ansiot ovat niin pienet, ettei tuloista riitä minimiä suurempiin yrittäjäeläkemaksuihin. Yrittäjä toisin sanoen nakertaa sosiaaliturvaansa, koska vaihtoehtoja ei ole. Toki osa menestyneistä yrittäjistä valitsee ”minimyelin” saadakseen samalle ”ylimääräiselle” rahalle parempaa tuottoa itse valitsemistaan sijoituskohteista esimerkiksi arvopaperimarkkinoilta.

Sen lisäksi, että yrittäjä saa minimivarautumisellaan pienuudessaan vanhuuseläkkeeseen verrattavan eläketulon, pieni YEL määrittää yleensä surkean sairauspäivärahan. Harvoin yrittäjä jää sairastamaan ensioireiden ilmetessä, vaan hankkii apua yleensä vasta silloin, kun sairaus haittaa yritystoimintaa konkreettisesti. Usein vaivat ovat ehtineet kroonistua. Lieneekö tästä seurausta sekin, että ennen vanhuuseläkeikää jopa 20 prosenttia yrittäjistä joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Onneksi sentään Kelan omavastuu on laskettu yhteen päivään, kun ennen tätä muutosta sairastava yrittäjä maksoi ensimmäiset neljä päivää omasta pussistaan.

Räikeitä eroavaisuuksia palkansaajan työttömyysturvaan on paljon. Esimerkiksi se, ettei palkansaajan etuuksien laskennassa oteta enää huomioon enää puolison tuloja. Uudistus tehtiin jo vuosia sitten perustuen siihen, että työnhakija on yksilö. Puolison olemassaolo tai ansainta eivät näin ollen voi vaikuttaa verokortilla töitä tehneen työttömyystukeen tai päivärahaan. Yrittäjiä pitäisi kohdella samoin.

Nyt yrittäjyys voi lisäksi vaarantaa paitsi yrittäjän oman, myös hänen puolisonsa työttömyysturvan. Nykyinen lainsäädäntö perustuu oletukseen siitä, että lähisukulainen voi aina työllistyä perheenjäsenen firmaan. Esimerkiksi kampaamoyrittäjän insinöörimiehen voidaan katsoa työllistyvän vaimonsa yritykseen, jolloin häneltä saatetaan evätä oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan.

Puolison, vanhempien tai laisten toimiminen yrittäjänä ei saa vaikuttaa kenenkään suomalaisen työttömyysturvaan varsinkaan, jos työnhakijan koulutus- ja työtausta ei millään tavalla liity yrityksen toimialaan.

Yli puolet yrittäjistä lopettaa toimintansa alle kolmen vuoden kuluessa aloittamisesta. Kiitoksena siitä, että nämä suomalaiset työllistivät vuosia itsensä ja mahdollisesti muita valtio räppää heille neljän kuukauden karenssin. Tänä aikana mistään suunnasta ei tule millään perusteella euroakaan entiselle yrittäjälle, joka sentään yritti.

On esitetty työttömyyskassojen yhdistämistä siten, että palkansaajilla ja pienyrittäjillä olisi sama turva. Mielestäni tämä selkeyttäisi asioita ja olisi monesta näkökulmasta oikeudenmukaista. Yrittäjä on ihminen. Vieläpä sellaista rotua, joka vastaa omasta palkkapussistaan kaikkina aikoina ja kaikissa markkinatilanteissa. Yrittäjäriskillä mennään, hyvinä ja huonoina aikoina. Miksi ihmeessä yrittäjät eivät olisi oikeutettuja palkansaajia vastaavaan turvaan vaikeuksien koittaessa?

Sara Seppänen

Usein kuulen kysymyksen miksi olen mukana politiikassa. Tämä on mielestäni ehkä tärkein kysymys mikä tulisi jokaisen äänestäjän esittää vaalien aikaan ja niiden välissä päättäjäksi pyrkiville. Asia on nimittäin niin, että politiikassa on erilaisia ihmisiä erilaisin taustoin ja motiivein. Asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta miten yhteisten asioiden hoitaja viestii päätöksenteosta ja mielipiteistään äänestäjille. Koska olet viimeksi kuullut tai lukenut ehdokkaasi tekemästä politiikasta ja mielipiteistä? Jaksaako hän kirjoittaa ja kertoa sinulle tapahtumista?

On totta että valta turmelee. Joku on ehkä jo saavuttanut asemansa ja tyytyväisenä nauttii luottamusta, eikä vaivaudu perustelemaan mielipiteitään tai kerro niitä lainkaan. Joku toinen mainostaa vastustavansa ahneutta ja epärehellisyyttä ja pelaa itse taustalla törkeää peliä. Kaikki asiat eivät tietenkään näy julkisuudessa ja äänestäjille. Tämä on politiikkaa. Politiikassa on myös valtava määrä vilpittömiä ja yhteisen edun nimissä toimivia ihmisiä. Nämä ovat niitä henkilöitä jotka eivät aina ole kaikkein näkyvimmillä paikoilla.

Minä olen lähtenyt politiikkaan elämänkokemusteni myötä. En ole ollut mukana opiskelija politiikassa, enkä ole niin sanottu poliittinen broileri, vaan tullut mukaan politiikan ulkopuolelta kolmekymppisenä. Olin opiskeluni opiskellut, työelämässä ja kahden lapsen äiti. Olin myös seurannut puolisona politiikan vaikutuksia pienen yrittäjän arkeen. Olen todella palavasti oikeudenmukaisuuden puolustaja. Kun vääryyttä tapahtuu yhteiskunnassa siihen tulee reagoida. Politiikassa pystyy vaikuttamaan. Toiveeni on, että jonain päivänä politiikka on lähempänä ihmisiä ja suoran vaikuttamisen keinoja löytyy yhä enemmän. Uskon vahvasti nuoriin ja tulevaisuuteen ja siihen että poliittinen kulttuuri tulee muuttumaan yhä vakuuttavampaan ja avoimempaan suuntaan.

Uskon ihmisen vapauteen ja sen kanssa käsi kädessä kulkevaan vastuuseen. Uskon sellaiseen politiikkaan joka on ennemminkin mahdollistamassa kuin kieltämässä. Haluan myös tehdä ja hoitaa asiat toisia kunnioittaen ja korrektisti käyttäytyen. En halua lähteä loanheittolinjalle ja kirjoitella arvosteluja toisista poliitikoista tai omista näkemyksistä poikkeavista näkemyksistä lehtien palstoille tai sosiaaliseen mediaan. Parempi keskittyä omaan tekemiseen ja tehdä niin hyvin kuin pystyy. Päätöksentekijän osa on rakas ja myös todella antoisa. Parasta ovat sen kautta kohdatut ihmiset. Onnistumisia kokee myös kun asiat joihin haluat vaikuttaa etenevät pikkuhiljaa.

John F Kennedy on sanonut osuvasti: “Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille - Kysykää, mitä voitte tehdä maallenne”.

Sara

Lapin sairaanhoitopiiri huolehtii vaativissa olosuhteissa Lapin ihmisten terveydestä. Pitkät etäisyydet Lapissa lisäävät kustannuksia sairaanhoidossa ja haastavat sairaanhoitopiiriä monella tapaa.

Kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain (548/2016, muutettu lailla 1057/2017) 4 § mukaan kunta tai kuntayhtymä ei saa tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuksiin kohdistuvia investointeja koskevia sitoumuksia, joiden arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset ylittävät viisi miljoonaa euroa.

Lapin keskussairaala on yksi 12 laajan päivystyksen sairaalasta. Sairaalan laajennusta on suunniteltu jo usean vuoden ajan. Sairaala hakee ministeriöltä poikkeuslupaa sairaalan laajentamiselle. Sairaala tarvitsee tehokkaasti ja inhimillisesti toimiakseen vanhentuneiden ja ahtaiden tilojen tilalle uudet. Fimean ja Lääkelaitoksen tarkastuksissa sairaalan apteekin tiloissa on todettu useita puutteita. Fimea voi jopa määrätä sairaalan apteekin suljettavaksi, mikäli investointeja uusiin tiloihin ei aloiteta 1.1.2020 mennessä. Päivystyspoliklinikan tilat ovat ympärivuorokautisen päivystyksen kannalta ahtaat ja toimimattomat. LKS on tällä hetkellä ainut sairaala, jossa ei vielä toimi tilanpuutteen vuoksi päivystysosastoa. Päivystysten keskittäminen, vanheneva väestö ja kasvava matkailu lisäävät kuorimitusta päivystyksessä. Leikkaussalit ovat vanhentuneet, eivätkä mahdollista uudenlaista tekniikkaa. Toiminta tehostuu, leikkausjonot lyhenevät ja infektioiden määrä on mahdollista saada vähenemään nykyaikaisilla tiloilla, joihin saadaan asennettua kunnollinen ilmastointi.

LKS:n laajentaminen on käyttötalousmenojen kannalta kustannusneutraali. Vanhasta Muurolan kiinteistöstä koituvat ylläpitokustannukset ja matkakustannukset ovat vuosittain 550 000 euroa. Muurolan sairaalan kiinteistöstä luopuminen on taloudellisesti järkevää ja uusien tilojen rakentaminen sairaalan yhteyteen tarpeellista. On erittäin perusteltua myöntää lupa sairaalan laajentamishankkeelle ennen järjestämisvastuun siirtämistä. Investoinnin siirtäminen on uhka Lapin väestölle, sillä ilman uusittuja tiloja kuntayhtymä ei pysty toteuttamaan järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluita. Lapin ihmisille on turvattava palvelut myös jatkossa hyvin organisoidussa, toimivassa ja inhimillisessä sairaalassa.

Sara Seppänen Lapin sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja

Olemme saaneet seurata Lapin sisäisten alueiden kipuilua sote-uudistuksen ja siihen liittyvän erikoissairaanhoidon työnjaon kanssa. Tässä tilanteessa voisimme ajatella, ettei Lapin kahta maakuntakeskusta Kemiä ja Rovaniemeä, saada koskaan täysin ymmärtämään toisiaan ja ajamaan yhteistä, koko Lapin etua.

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä joka puolella on syytä pyrkiä käymään kiihkotonta ja faktaperusteista keskustelua Suomesta ja turvallisuudestamme suhteessa ulkovaltoihin. Kuulun itse niihin ihmisiin, jotka EU-jäsenyydestä huolimatta pitää Suomea yhä itsenäisenä valtiona, ja taatusti puolustamisen arvoisena. Minulle rakkaita perusarvoja on itsenäisyys, isänmaa ja suomalainen yhteiskunta. Täällä saa olla reippaasti eri mieltä toisten kanssa, saa puolustaa omia näkemyksiään ja ottaa kantaa. Meillä on kokoontumisenvapaus, vapaus osoittaa mieltä ja arvostella omalla nimellään valtaapitäviä. Muistammeko aina millainen hieno yhteiskunta meillä jo nyt on? Aina voimme pyrkiä parempaan, eikä kaikilla mene hyvin, mutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen pelisäännöt ovat meillä hienosti hallinnassa. Avainsana on vapaus, ja tuota vapauttamme ilmaista omat mielipiteemme ilman väkivaltaa ja toisten alistamista me olemme kansakuntana valmiita puolustamaan jatkossakin.

Maailmassa ei ole valtatyhjiöitä. Ellei jollain maalla ole omaa armeijaa, on siellä jonkun toisen joukot. Uskottava puolustus on myös Suomen puolustusvoimien keskeinen tavoite ja päämäärä, kyky suojella omaa maatamme. Tosiasiat huomioiden emme kuitenkaan selviä yksin sotilaallisista hyökkäyksistä. Rauhan ajan armeijamme ei pysty puolustamaan maatamme nykyisessä vahvuudessaan mikäli vieraan valtion joukot päättävät tulla alueellemme. Tästä syystä katson meidän olevan pakotettuja liittoutumaan muiden länsivaltojen kanssa. Nato-jäsenyys ei ole minulle mikään mörkö, vaan se on reaalipolitiikkaa jonka avulla pystymme puolustamaan meille tärkeää isänmaatamme ja suojelemaan meille tärkeitä arvoja. Henkisesti luonnollinen liitos on turvautua länsivaltoihin, jonka kulttuuriperimä ja yhteiskunnallinen kehityksemme ovat noudatelleet kokolailla samoja linjoja. EU-jäsenyyden myötä olemme osa eurooppalaista perhettä, niin hyvässä kuin pahassa. Olemme mukana ETYJ:n toiminnassa ja Naton rauhankumppaneita siinä missä naapurivaltiommekin Ruotsi ja Venäjä. Norja ja Viro ovat jo Naton täysjäseniä. Rauhankumppanuus ei kuitenkaan yksinomaan suojaa meitä, vaan tarvitsemme Naton täysjäsenyyden.

Suomi on mukana EU:n sotilaallisissa ja siviilikriisinhallintaoperaatioissa, ja EU:n valmiusjoukoissa osana kansainvälistä kriisinhallintaa. Kun keskustelemme kansalaisten turvallisuudesta, olemme monella tavalla Euroopan integraation ytimessä. Tätä keskustelua pitäisi mielestäni kyetä jatkamaan ilman kiihkoa analyyttisesti ongelmia arvioiden. Uhat eivät ole enää yksistään sotilaallisia, vaan monimutkaistuvan maailmamme ongelmina ovat terrorismi, katastrofit ja vaikeissa olosuhteissa suoritetut humanitääriset operaatiot. EU:n avulla saamme itsellemme työkaluja vastata noihin haasteisiin, ja yhteistyössä Naton kanssa voimme taata turvallisen Euroopan. Samalla voimme jatkaa elämäämme itse määräämillämme pelisäännöillä suomalaista yhteiskuntaa yhä kehittäen. Nato-hakemuksen aika ei ole välttämättä juuri nyt, mutta tuota keskustelua tulee käydä avoimesti ja rehellisesti. Itse emme saa itseltämme tätä ovea sulkea.

Viime viikolla saimme lukea, että keskituloisen ostovoima on kuluvalla hallituskaudella heikentynyt 160 euroa vuodessa. Verotus on siis kiristynyt ja hinnat nousseet.

Keskiluokkaan kuuluva henkilö voi olla palkansaaja tai yrittäjä, mutta hän on henkilö, joka elää ansiotuloillaan. Keskiluokkaa voidaan sanoa hyvinvointiyhteiskunnan selkärangaksi, koska suuri osa menoista rahoitetaan keskiluokan maksamilla veroilla. Tuloistaan keskituloista verotetaan Suomessa ankarasti. Jos vertaamme naapurimaahan Ruotsiin, siellä keskituloinen maksaa veroja noin 7% vähemmän kuin suomalainen. Työn verotus eurooppalaisessakin vertailussa on kireää.

Tarkoituksenani oli tarkastella veroja, jotka rokottavat erityisesti keskiluokkaa. Tätä kirjoittaessa todellisuus iski kovaa. En ihmettele, että tavalliset ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan, koska koko ajan käydään tavallisen ihmisten kukkarolla. Tavalla tai toisella.

Vuodesta 2010 verotuksen kokonaisaste on noussut lähes 4 %. Keskituloiseksi Suomessa lasketaan noin 3200 euroa tienaava, joten tuo 4 % tarkoittaa 128 euroa kuukaudessa. Kuluvana vuonna työmatkakulujen vähennysoikeuden nosto 600 eurosta 750 euroon tarkoittaa noin 37 euron lisämenoa, kahden auton perheessä ajoneuvovero nousee noin 60 euroa, polttoaineveron nousu rokottaa noin 23 euroa, ja sähköveron nousu noin 90 euroa vuodessa. Jos perheellä on 200 000 euroa lainaa, korkovähennysleikkauksen myötä perheen nettotulot vähenevät 90 euroa tänä vuonna. Edellä mainittujen lisäksi lapsilisiä on leikattu, arvonlisäveroa ja kiinteistöveroa korotettu. Kun tähän lisätään vielä polttoaineveronkorotukset ja muiden palveluiden veronkorotukset, aletaan puhua jo todella mittavasta summasta vuodessa.

Liian kireä verotus ei kannusta myöskään opiskelemaan ja menestymään, koska käteen jäävä osuus ei eroa paljoa siitä, mitä vähemmällä työn tekemisellä jää käteen. Useimmiten on kuitenkin niin, että henkilö, joka tienaa enemmän, on vastuullisemmassa asemassa, ja tekee myös huomattavasti enemmän töitä. Ankara verotus lannistaa ja pistää miettimään, mitä järkeä on antaa itsestään työelämälle enemmän, ellei se näy nettotulotasossa. Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Yhteiskunnassa pitää olla myös järkevää ja oikeudenmukaista menestyä.

Keskiluokkaa on toki helppoa ja kannattavaa verottaa, sillä keskiluokkaisia Suomessa riittää. Jatkuva verojen kiristys vähentää kulutusta ja luo epävarmuutta. Yllä mainitut euromääräiset kiristykset tekevät 1776 euroa vuodessa. Kohta ei keskiluokalla ole pakollisten menojen lisäksi mitä kuluttaa. Tästä surullisesta trendistä kertoo myös Stockmannin ilmoitus sulkea tavarataloja.

Työn tekemisestä, ahkeruudesta ja yrittäjyydestä pitää saada palkitsevampaa. Verotuksen tulee olla kohtuullista ja työstä täytyy tehdä kannattavaa. Tavallisten, tunnollisten työssäkäyvien ihmisten verotusta ei saa enää korottaa.

Sara Seppänen

Juhlapuheissa yrittäjällä on aina ymmärtäjiä, mutta kun arki koittaa on tilanne usein toinen. Nyt jos koskaan Suomessa on aika yrittäjyyttä arvostavalle toiminnalle. Yrittäjyyden edistäminen pitää saada seuraavaan hallitusohjelmaan keskeiseksi ja konkreettiseksi seikaksi, jossa on mielellään mukana jo selkeitä toimintaesityksiä asiantilan korjaamiseksi. Talouspolitiikan painopiste tulee olla pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan parantamisessa, sillä tulevaisuuden työpaikat yksityisellä sektorilla on niissä.

Olen käyttänyt esimerkkinä Itävaltaa, jossa on ollut Euroopan paras työllisyystilanne koko taantuman ajan. Ulkoa tarkasteltuna resepti vaikuttaa yksinkertaiselta, Itävallan ”think small first” – periaate tarkoittaa elinkeinopoliittisia ratkaisuja, työlainsäädäntöä ja verotusta siten, että tarkastelun keskiössä on pienyrittäjät. Suomen osalta voitaisiin ajatella jo pelkän julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella esimerkiksi vapaata aukioloa ja luopumista elintarvike- ja ravintolaluvista. Kaiken kaikkiaan olisi syytä käynnistää mitä pikemmin säädösten vähentämiseen tarkoitettuja hankkeita, nykyinen meno on erityisesti pienyrittäjän kannasta raastavaa. Viranomaismenettely pitäisi saada muun Euroopan lailla yrittäjäystävällisemmäksi. Nykyisin yrittäjä pyritään nitistämään lupaviidakossa jo elinkeinolupaa hakiessa, ja muutoinkin hän on vapaata riistaa virkamiesvallan väärinkäytölle.

Yrittäjälle tulee taata sama sosiaalisen turvallisuuden tunne kuin muillekin palkansaajille. Tämä parantaa paitsi nykyisten yrittäjien asemaa, mutta myös alentaa kynnystä uusille yrittäjän uralle tähtääville henkilöille. Tarvitsemme myös asennetalkoot. Yrittäminen on saatava kiinnostavaksi vaihtoehdoksi työllistää itsensä ja saada oma osaaminen kannattavasi käyttöön. Toimiville yrityksille pitää luoda joustava malli palkata uusia henkilöitä. Työsopimukset pitää pystyä sopimaan siellä missä työ tehdään, ja esimerkiksi projektitöiden tekeminen pitäisi olla mahdollista määrätyiltä osin ilman että työntekijä menettää muuta palkkaturvaa. Työttömien 300 euron kuukausittainen ansiovapaaraja oli tervetullut ratkaisu.

Yritysverotuksemme vaatii täysremontin. Yrittämisen pitäisi olla aidosti yhteiskunnalle ja yrittämisen riskin kantavalle yrittäjälle kannattavaa. Tämä ei toteudu nykyisessä verotuspolitiikassa, jossa erityisesti arvonlisäveron alarajaa on nostettava pikimmiten nykyisestä 8500 eurosta vähintään 30 000 euroon, mielellään vielä suuremmaksi. Tämä helpottaisi suuresti yksinyrittäjiä, ja mahdollistaisi apuvoiman palkkaamisen. Myös pääomaverotusta pitää uudistaa, usein unohdetaan että taantuman aikana suurimmat tappiot kärsivät pääomatulot ja yrittäjätulot.

Pienten ja keskisuurten yritysten pyörittämisestä pitää luoda myös valtion toimesta aidosti ”hieno juttu”, sillä sen merkitys niin työllisyyteen kuin kansantalouteenkin on merkittävä. Itse soisin uudistuksen alkavan mitä pikimmin, ja listan kärkeen voidaan ottaa heti sääntelyn purkaminen ja verotuksen järkeistäminen.

Sara Seppänen

Tarkastellaanpa hieman Suomen yritysverotusta. Suomen yrityksistä yli 90% on pieniä alle 10 hengen yrityksiä. Tästä osuudesta 65% on yksinyrittäjiä. Mitä pienempi yritys on kysessä, sitä vaikeampi sen on noudattaa samoja käytänteitä kuin isojen yritysten. Pienet yritykset eivät pysty palkkaamaan lakimiestenarmeijaa joka hoitaa heille parisataasivuisen verotusta koskevan lainsäädännön tulkinnan ja toimenpiteet. Suomessa mennään tällä hetkellä isot yritykset edellä. Suomessa ei voida puhua rikkaista yrittäjistä, sillä vuonna 2011 yrittäjien keskimääräiset tulot olivat 45 061 euroa, joka on vajaan viidenneksen enemmän kuin työntekijän keskipalkka. Lisäksi tulot jakautuivat hyvin epätasaisesti. Viidenneksellä yrittäjistä tulot jäivät vuonna 2012 alle 15 000 euron ja lähes kahdella kolmanneksella alle keskipalkan. Suuri osa yrittäjistä tienaa siis palkansaajia vähemmän.

Itävallan työllisyystilanne on ollut Euroopan parhain koko taantuman ajan. Keskeisenää syynä tähän hyvään työllisyyteen pidetään maan poliittista linjausta ”Think small first”. Tämä tarkoittaa sitä että maan elinkeinopolitiikkaa, verotusta ja työlainsäädäntöä on kehitetty pienyritysten näkökulmasta. On aivan selvää että kansanntalous voittaa, jos pienille yrityksille annetaan joustavammat pelisäännötkuin isoille. Etenkin työntekijät voittavat yt-Suomen aikoina, koska suomalaisen työn kilpailukyky paranee ja työt pysyvät paremmin Suomessa. Pienet yritykset ovat vahvasti sitoutuneet paikkakuntaansa ja kotimaahansa. Juuri näiden pienten yritysten toimintaympäristöön kannattaa panostaa, koska lähes kaikki yksityisen sektorin työpaikat syntyvät pk-yrityksiin. Mikäli haluamme pitää nykyiset työpaikat Suomessa ja saada lisää työpaikkoja, niin näillä toimenpiteillä alkaa olla jo kiire. Kiihtyvällä tahdilla Suomalaiset yritykset ovat siirtäneet toimintojaan Viroon tai muihin edullisemman työvoiman maihin.

Mitä taas perintöverotukseen tulee, niin Onvest ja siihen kuuluva Onninen Oy ovat poikkeuksellisen suuri perheyhtiö, ja perintöverokin sen vuoksi huikea. Vastaavassa tilanteessa on Suomessa on kuitenkin lukuisat pienemmätkin yritykset. Perintövero on noussut lyhyessä ajassa ja tilanne on yrityksille kohtuuton. Julkisuudessa on esitetty meillekin ns. Ruotsin mallia, jolloin kuolemantapauksen sattuessa tai sukupolvenvaihdoksessa veroa ei peritä lainkaan. Sen sijaan mikäli tuore perijä päätyy realisoimaan yrityksen, verotus tapahtuu myyntivoitosta laskettuna myyntivoittovero perustaisena. Pitäisi ymmärtää, että 20 % on viidesosa yrityksen arvosta, joten valtion pitäisi viimeistään nyt kun suuret ikäluokat ovat eläköitymässä kyetä oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Voitaisiinko ajatella vaikka osakkeita pantiksi valtiolle, ettei heti tarvittaisi käteistä rahaa? Nyt tarvitaan luovuutta tilanteen ratkaisuun, ja kateuden sysäämistä syrjään. 20 % perintöveroa on liikaa.

Vuorineuvos Toivanen-Koivistoa arvosteltiin päätöksen jälkeen voimakkaasti, ja mm. SDP:n suunnalta tuli kommentteja kansalaisuuden poisottamisesta. Nämä räikeimmät kommentit siivottiin sitten pois. Ilmeisesti joku kertoi demareille että yritystoiminnalla pyöritetään tätä maata tuottavasti, ja että ratkaisuja ongelmiin voisi harkita ihan itsekin ilman että käsi on aina yrittäjän taskulla. Nyt ajamalla pienemmät ja suuremmat omistajat asumaan ulkomaille vastuuttoman korkean perintöveron vuoksi varmistetaan se, että osinkoverot, osingot ja mahdollinen myyntivoittovero menevät pois Suomesta. Samalla päätöksenteko karkaa rajojemme ulkopuolelle. Vastaava tilanne on tietenkin myös silloin, kun yritys myydään ulkomaille. Tähän ratkaisuun on päätynyt jo Harvia, joka myytiin CapManille. Myynnin syyksi ilmoitettiin sukupolvenvaihdoksen liian korkeat verot.

Veroilla kustannetaan tietenkin paljon tarpeellista. Joku ajattelussa on mennyt kuitenkin pieleen, jos esimerkiksi porotilallisella, kuljetus- tai kampaamoyrittäjällä on vaikeuksia verojen vuoksi siirtää yritystään sitä jatkavalle. Veroihin käytettävät varat ovat pois investoinneista, juuri niistä hankinnoista jotka työllistävät muita yrittäjiä, lähiseutua ja luovat kasvua. Perintövero on jäänne kateuden ajalta, ja sen aiheuttama vaje voidaan korvata valtiontaloudessa ilman, että ikänsä maassamme töitä tehneet ja veronsa maksaneet kansalaiset ajetaan maanpakoon.

Suomessa naisten työssäkäyntiaste on kansainvälisesti katsoen korkea. Työurien pidentämissä käytävässä keskustelussa on väärin osoittaa syyttävällä sormella alle 3-vuotiaiden lasten vanhempiin ja etenkin äitien suuntaan. Työelämän tasa-arvoa ja naisten asemaa työmarkkinoilla tulee parantaa, mutta ei pakkokeinoin asettamalla kiintiöitä perhevapaisiin. On kuitenkin aivan paikallaan arvioida perhevapaiden mallin sopivuutta tähän aikaan. Samaan aikaan kun maassamme on alhaisin syntyvyys koko Suomen itsenäisyyden ajalta, emme tarvitse syyllistävää keskustelua. Keskustelun sävy on syytä pitää positiivisena ja perheitä tukevana. Syyllistäminen lasten kotihoidosta ei lisää yhteiskunnassamme kannustavaa ja perheystävällistä ilmapiiriä. Tätä tarvitsemme syntyvyyden nostamiseksi.

Työelämän kilpailullisuus ruokkii joko-tai ratkaisuja työn ja lastenhoidon valinnoissa. Näiden ratkaisujen sijaan tarvitsemme enemmän joustavuutta ja valinnanvapautta perheille. Väestöliiton tutkimuksen mukaan selkeästi toivotuin hoitomuoto pienille lapsille on kotihoito. Perheet katsovat että sopivin ikä viedä lapsi hoitoon on noin kahden vuoden iässä. Suomessa on erittäin laadukasta varhaiskasvatusta tarjolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteiskunnan tarjoama lastenhoitopalvelu korvaisi pienten lasten kohdalla vanhempien läsnäoloa ja hoitoa.

On hyvä että isiä kannustetaan käyttämään perhevapaita nykyistä enemmän. Itse kannatan tässäkin asiassa mallia, jossa perhe saa päättää perhevapaiden jakamisesta ja lastenhoidon järjestämisestä itse. Järkevintä olisi tasata perhevapaiden kustannuksia sekä isän että äidin työnantajien kesken, riippumatta siitä kuka lasta kotona on hoitamassa. Lapsi on yhteinen. Tämä parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Hoitovapaan lyhentäminen ei välttämättä parantaisi naisten työllistymistä, sillä vakinaisessa työsuhteessa olevat äidit palaavat muita nopeammin työelämään. Sen sijaan lyhentäminen vaikeuttaisi jo valmiiksi huonossa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden asemaa.

Minä uskon lähiapuun. Siihen, että avun antaminen kannattaa aina aloittaa omassa lähiympäristössä. Auttaa sukulaisia, naapureita, tuttavia tai oman kotikaupungin avun tarvitsijoita. Uskon myös lähiapuun laajemmassa mittakaavassa. On nimittäin niin, että Euroopan kantokyky ei riitä loputtomasti. Meidän on huolehdittava ensin omista maistamme ja euroopasta, ennen kuin voimme auttaa muita. Miten me sitten voisimme paremmin auttaa muita? Apu tulee suunnata sinne missä sitä tarvitaan, eli lähemmäksi avuntarvitsijoita. Jo lähtömaissa tulisi olla järjestelmä, jonka avulla olisi mahdollista anoa turvapaikkaa ja saada apua. Lähtömaissa tai niiden rajavyöhykkeillä apu saavuttaisi helpommin heikoimmassa asemassa olevat henkilöt. Se myös mahdollisesti selventäisi näkemystä siitä, kuka ei ole välittömässä avun tarpeessa. Apu lähellä vähentäisi kuolleita välimerellä ja heikentäisi salakuljettajien bisnestä. Vastaanottokeskuksia on pystytettävä Pohjois-Afrikkaan ja lähi-itään. Eu-maista Ranska ja Saksa ovat jo esittäneet yhteisiä turvapaikkaleirejä näille alueille.

Minä rakastan erilaisia kulttuureita ja erilaisia ihmisiä. Mikään ei ole niin mielenkiintoista ja jännittävää kuin tutustua vieraaseen kulttuuriin. Mielestäni erilaisia kulttuureja tulee vaalia. Kaikista inhimillisintä apua on, kun apua suunnataan voimallisesti siten, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus asua omassa maassaan ja omassa kulttuurissaan hänen niin halutessaan. Tätä varten euroopan on tehtävä ryhtiliike. EU:n on tehtävä selkeät säännöt maahanmuuttopolitiikkaan.

Maahanmuuttopolitiikan tulee lähtökohtaisesti pyrkiä antamaan apu lähellä kriisejä, auttaa konfliktien selvittämisessä ja turvallisuuden lisäämisessä ja pyrkiä välttämään suuret kansanvaellukset eurooppaan. Maahanmuuttopolitiikan on myös keskityttävä työhön. Vain työ kotouttaa. Mielestäni kansalaisuuden saannin ehtona tulee olla kielitaito, kyvykkyys ja halukkuus tehdä työtä ja sopeutuminen länsimaiseen, oikeusvaltion periaatteita kunnioittavaan kulttuuriin. Suomen on myös syytä katsoa naapurin tekemisiä ja ottaa oppia Ruotsin onnistumisista ja virheistä maahanmuuttopolitiikan osalta.

Kela esitti vuonna 2013 yli 30 000 opiskelijalle opintotuen takaisinperintävaatimuksen. Vuonna 2012 perittiin takaisin 36,1 miljoonaa euroa. Lainsäädäntö, joka johtaa näin massiiviseen takaisinperintään, ei ole toimiva.

On hyvin yksinkertaista, miksi tulorajat ylittyvät: opintotuki ei turvaa riittävää toimeentuloa. Keskimääräinen opintotuki (opintoraha+asumislisä) on 354€ kk. Ilman vanhempien taloudellista tukea opintotuki ja tulorajat ovat vaikea yhtälö. Tilanne on nurinkurinen; takaisinperinnän maksaminen vaatii yhä enemmän töitä! Erityisen tuskallinen tilanne on perheelliselle opiskelijalle, sillä opintotukeen ei sisälly minkäänlaista huoltajakorotusta.

Tulorajattomuus ei hidastaisi työelämään siirtymistä, sillä tutkinnon suorittamista tavoiteajassa valvotaan ja opintotuen maksaminen edellyttää opintojen edistymistä. Paavo Arhinmäki on todennut, että kaupan kassalla istumisesta ei ole mitään hyötyä humanistisen tiedekunnan opiskelijalle. Entä pitäisikö opiskelijoiden luovuttaa työpaikkansa työttömille? Maassamme on työpaikkoja, joita työttömät eivät ota vastaan, johtuen siitä ettei se ole heillekään taloudellisesti järkevää. Ihmettelen Arhinmäen suhtautumistapaa; työskentelin itse opintojeni ohessa kaupassa ja moinen ylimielisyys työtä kohtaan on pöyristyttävää. Kaikesta työkokemuksesta on hyötyä elämän varrella.